maanantai 20. lokakuuta 2014
Tanssia Porin Taidemuseossa/ Dance in Pori Modern Art Museum
PDC Pori Dance Company ilahduttaa tanssitaiteen ystäviä sunnuntaina 26.10.2014 klo 14 Porin Taidemuseossa. Osana Läntisen Tanssin Aluekeskuksen kymmenvuotisjuhlaa PDC esittää tuolloin kahden ei koreografin teoksia museon vieraille. Tule vaikuttumaan!
Esityksessä nähdään osia Jorma Uotisen tämän vuoden helmikuussa ensiesityksensä Turun Tuomiokirkossa saaneesta Hetkien vaelluksesta (musiikki: Pétur Sakari, tanssi: Meri Tankka, Riikka Tankka, Riku Lehtopolku ja Mikko Lampinen) ja PDC:n kansainvälisen kulttuurinvaihdon myötä syntynyt Jung-Eun Kimin sooloteos Silence – ecneliS (musiikki: Yongjoon, tanssi: Riikka Tankka).
Tilaisuuteen on normaali Porin Taidemuseon sisäänpääsymaksu, eli 5€/2,5€ tai perhelippu 10€.
IN ENGLISH: PDC Pori Dance Company brings joy to the friends of dance Sun Oct-26-2014 2 p.m. At Pori Art Museum. To celebrate the 10th year of dance center Läntisen Tanssin Aluekeskus, PDC performs pieces from two choreographers for museum guests. Come and be impressed by the power of dance!
The pieces are:
Parts from Jorma Uotinen's Hetkien vaellus, which premieded early this year in Turku Cathedral, Finland. Music: Pétur Sakari. Dance: Meri Tankka, Riikka Tankka, Riku Lehtopolku and Mikko Lampinen. Jung-Eun Kim's solo piece Silence – ecneliS, which was born during PDC's long time international cowork. Music: Yongjoon. Dance: Riikka Tankka.
Tickets to the performances cost the regular entrance fee of Pori Art Museum: 5€/2,5€ or family ticket 10€.
maanantai 17. syyskuuta 2012
Uotisen Huuto valloitti Turun/ Scream in Turku
(English version can be found below the Finnish text)
Teksti ja kuva: Harald Birger Olausen
Porilaislähtöisen tanssijakoreografi Jorma Uotisen pitkään ja hartaasti odotettu Huuto-esityksen comeback sai päivävalon Turun Aurinkobaletin järjestämässä Manifestissa viime lauantaina. Sali oli ihan tupaten täynnä Uotis-faneja, olivathan itse Uotinen ja Huudon naisosaa aiemmin esittänyt Helena Lindgren seuraamassa esitystä, ja hyvä-huudot sekä aplodit jatkuivat poikkeuksellisen pitkään.
Uotinen oli harjoituttanut Huudon Porin Dance Companyn upeaa nousujohteista uraa tekevälle Mikko Lampiselle, jonka karheanoloinen tulkinta onnistui tuomaan esille Uotisen esitykseen piilottaman miehisyyden herkät kipupisteet pehmeän ja kovan vastakkaisuudessa. Kohtalokasta naista (La Femme Fatale) näytteli Riikka Tankka.
Mikon tulkinta Uotisen klassikkoteoksesta liikutti katsojat. Mikon eläytyminen toi Huutoon hikikarpaloittain miehisen tekemisen makua paljaalla ja puhuttelevalla rehellisyydellään ja nosti Huudon esityksenä uudelle tasolle.
On lähes kansallinen taideskandaali, ettei Uotisen mestariteoksista yhtäkään ole tallennettu jälkipolville. Nyt voisimme reseptiotutkimuksen keinoin verrata Uotisen mestariteosten merkitysten muotoutumisten tilannesidonnaisuutta ja ajan siihen raivaamia uusia tulkintamahdollisuuksia.
On selvää, että Uotisen Huuto on yksi tanssitaiteemme pieniä mestariteoksia. Se kuuluu Uotisen miehisyyttä eri kantilta kommentoivaan tanssitrilogiaan, joiden muut osat ovat olleet Ballet Pathetique sekä La Diva.
Unohtaa ei sovi myöskään Uotisen Pariisista mukanaan tuomaa mestarillista valaisijaa Claude Navillea, joka loi vaikuttavilla valokäytävillään alitajuntaisen illuusion Uotisen barokkimaisesti ripsaantuneisiin pudotuksiin, missä aika heitti häränpyllyä sisäisen kellon tikittäessä muistoja unessa, josta katsoja ei sinne päästyään halunnut millään herätä.
Huuto on näistä teoksista koskettavin ja tunnelataukseltaan niin voimakas ja vaikuttava, että se on edellyttänyt sekä Uotiselta että Lampiselta poikkeuksellisen nöyrää yhteistyöskentelyä.
Uotisen tanssien viehätys piilee ihan omassa rauhallisessa runomaailmassaan, missä katsojalla on lupa istua hetkeksi ja tipahtaa totutuilta sarjatulilta, ja alkaa haaveilla runoilija Fernando Pessoan tavoin tai kulkea chaplinmaisesti ikuista kulkurin maailmankansalaisen tietään tarinan sisällä.
Eikä ihan minkä tarinan. Uotisen tanssitarinat ovat vakavalla leikkimielisydellään ”italialaistyyppisiä”; niissä on lämmin ja sykkivä sydän, lörpöttelevä ulkokuori ja intohimon salaperäiset virrat.
Uotisen runollisen tanssihumanismin freskomaisten kohtausten tunnelmat ovat voimakkaasti tunteisiin vaikuttavia selkeitä ja liikuttavia elämäntarinoita. Niiden punaisena lankana ovat järjen ja tunteen yhdistyminen rohkeuteen ja ennakoitavuuteen. Esimerkiksi teoksessaan 1991 Uotinen ennakoi suvaitsemattoman Suomen synnyn. Huuto on taas ajastaan edellä oleva ”tanssimaailman Dogville”.
Uotisen liikkeet ovat kauniita ja näyttäviä. Uotisen tanssissa ei ole kiire mihinkään. Tauoilla on pisteiden ja pilkkujen tehtävä tarinassa. Valot ovat kutsuvia. Musiikki on melodramaattista ja näyttämöllinen ympäristö kuin ratkaisuaan odottava ”Lopullinen arvoitus.”
Huudon voi nähdä vielä kerran yleisön pyynnöstä Porin teatterissa 28.10.2012 Liisa Nojosen järjestämässä I Want You To Be Happy -nykytanssi-illassa.
Scream in Turku
Text and photo: Harald Birger Olausen, translation: R. Isoviita
A long-waited comeback performance of dancer and choreographer Jorma Uotinen's Scream was seen in Manifesti, Turku last Saturday. The place was full of fans of Uotinen - Uotinen himself was there with Helena Lindgren, who danced earlier the female part of the piece. Applauds continued long after the performance.
Into his old part Uotinen had trained Mikko Lampinen, a sparkling star from Pori Dance Company. His rough-like performance succeeded to bring up those delicate and painful points of manhood which Uotinen had hidden in the piece. Riikka Tankka played the part of La Femme Fatale.
Mikko Lampinen's version of Uotinen's classic number moved the audience. Mikko's honest and moving way to perform the role raised Scream to the new level.
It's almost an art scandal that none of Uotinen's master pieces have been documented for later generations. If they were documented in audio visual form, we could now compare, how their meanings have evolved in certain situations and what kind of new readings different times give to them.
Uotinen's Scream is one of our dance master pieces, that's clear. It belongs into Uotinen's dance trilogy, which comments manhood from different sides. The other parts of this trilogy is Ballet Pathetique and La Diva.
We must not also forget gaffer Claude Naville (Uotinen brought him from Paris), who created with his stunning light paths a subconscious illusion to baroque-like parts, where time turned upside down while we saw memories in a dream, from which the audience didn't want to wake up.
Scream is the most touching from these three pieces. It's so powerful and full of emotions that its creation has meant for Uotinen and Lampinen exceptionally humble co-working.
The charm of Uotinen's dance pieces are in their very own poetry, in this world, were the audience has a permission to sit down for a while and dream like poet Fernando Pessoa or watch the story as Chaplin's tramp would have watched it.
And what a story it is! Uotinen's dances have this serious playfulness which makes them feel almost Italian; they have warm heart, from one point of view they're chatty and they also have mysterious passion.
Uotinen's poetical dance language have a strong affect to feelings and he tells moving life stories. In them, you can see sense and sensibility merging with boldness and something predictable. For example in 1991 Uotinen saw already the birth of intolerant Finland. Scream is ahead of one's time, it's "Dogville" of dance world.
The movements of the piece are beautiful and strong. There's no hurry in this dance. Pauses work like points and commas in the story. Lights are inviting. Music is melodramatic and the mise-en-scène is like a Final mystery waiting for its solving.
Scream can be seen again in Pori Theater October 28th 2012.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
TANSSINILOA IKÄÄNTYNEILLE - JOY OF DANCE!
PDC Pori Dance Company ja Tanssikoulu Liisa Nojosen neljä erikoiskoulutusluokkaa (n. 50 oppilasta) tekevät kahdeksan näytöksen kiertueen Porin kaupungin vanhainkoteihin ja palvelutaloihin lokakuussa 2011. Kiertue starttaa tiistaina 4.10. Liinaharjan vanhainkodista klo 10. PDC vierailee myös Porin kaupunginsairaalan pitkäaikaisosastoilla ja tanssii otteita joulukuun ensi-illoista ja lyhytteoksia ryhmän ohjelmistosta. Tanssikoulu Liisa Nojosen erikoiskoulutusluokkalaiset esittävät monipuolisesti sekä klassista balettia, jazzia että nykytanssia.
PDC Pori Dance Company ja Tanssikoulu Liisa Nojonen ovat mukana Satakunnan taidetoimikunnan TAIDEDOSETISSA, jota organisoi näyttelijä Katariina Lohiniva. Opetusministeriö tukee tapahtumaa syyskaudella 2011. Projektissa on mukana useita eri taidealan harrastajia ja ammattilaisia. Taiteellinen johtaja Liisa Nojonen/ näyttelijä Katariina Lohiniva kertovat vanhuksille tanssitaiteesta ja esittelevät ohjelmistoa. Jokaisesta esiintymiskohteesta myös kutsutaan kaksi kutsuvierasta PDC:n syyskauden kansainväliseen ensi-iltaan 4.12.2011 ja PDC Tanssikuu festivaalin avajaisnäytökseen 1.4.2012 Porin Teatteriin.
LISÄTIEDOT: kts. www.poridancecompany.com kohdasta "Yhteystiedot"

