Näytetään tekstit, joissa on tunniste tero saarinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tero saarinen. Näytä kaikki tekstit

torstai 12. kesäkuuta 2014

Muutoksia/Changes

Lampinen & Lehtopolku (kuva: Esa Kyyrö, Noora Isoeskeli)


(English translation after the Finnish text)
PDC Pori Dance Companyn taiteellinen johto on vaihtunut. Ryhmän perustaja ja sitä 25 vuotta johtanut koreografi Liisa Nojonen on luovuttanut haasteellisen tehtävän tanssijoina ja koreografeina tunnetuille Mikko Lampiselle ja Riku Lehtopolulle. He molemmat ovat tanssineet myös PDC Pori Dance Companyssa, Lehtopolku liki kaikissa ryhmän produktioissa. Heiltä molemmilta on myös nähty omia koreografioita vuosittaisessa PDC Tanssikuu -tapahtumassa.
Joka vuosi seitsemän mies- ja kuusi naistanssijaa produktiokohtaisesti työllistävä PDC jatkaa yhteistyötään sekä kansainvälisesti tunnettujen että kotimaassamme merkittävien koreografien ja ryhmien kanssa. Esim. ensi vuonna PDC esiintyy Helsingin Aleksanterin Teatterissa Tero Saarisen koreografiassa Overdosed Mood.
Ryhmän vetovastuusta siirtynyt Liisa Nojonen kiittää tanssijoitaan, ryhmän tukijoita ja yhteistyökumppaneita. Hän keskittyy nyt niin ikään Porissa toimivan tanssikoulunsa koulutuksen kehittämiseen. PDC:n tulevaisuudesta hän on positiivisin mielin. Liisa Nojonen kommentoi jo aiemmin Satakunnan Viikolle (20.5.14) siitä seuraavaa:
-PDC tanssii vahvasti jatkossakin. Työlleni on erinomaiset jatkajat.
Menestyksekkään ryhmän kuluneen kevään kohokohtiin lukeutui suuri Marjo Kuuselan koreografioima tanssikertomus Ronja Ryövärintytär, jossa ammattitanssijat esiintyvät yhdessä kymmenien tanssiopiskelijoiden kanssa. Kehuttu ryhmän juhlavuoden teos kirvoitti mm. Satakunnan Kansan kriitikon kynästä seuraavaa:
"Kekseliäässä toteutuksessa tanssi kohtaa mimiikan, kun kehojen kielet kertovat henkiöistä ja heidän välisistä suhteistaan. Runsaasta, osaavasta kaartista painuvat vahvimmin mieleen Riikka Tankan hurjalla tempolla käyskentelevä Undis sekä Mikko Lampisen karsimaattinen Matias [...]. Meri Tankan Ronja ja Atte Kilpisen Birk liitelevät lavalla höyhenenkevyesti ja ilmentävät yhteisissä kohtauksissaan kauniisti sitä, kuinka tunteet syvenevät lapsuuden vaihtuessa nuoruudeksi." (SK 29.4.14)


Ronja Ryövärintytär (kuva: Esa Kyyrö)


[IN ENGLISH:]
PDC Pori Dance Company has now the new artistic directors. The founder of the group and its leader of the last 25 years, choreographer Liisa Nojonen, has given her place to Mikko Lampinen and Riku Lehtopolku (both dancers and choreographers). They both have danced also in PDC Pori Dance Company, Riku Lehtopolku almost in its all productions. Both of them have created choreographies to the annual PDC Tanssikuu festival too. PDC, which annually has a seven male and six female dancers for different productions, continues coworking with not only remarkable Finnish but also internationally well known choreographers and dance groups. In 2015 PDC performs in Tero Saarinen's choreography Overdosed Mood (Aleksanterin Teatteri, Helsinki).
The ex-leader of the group, Liisa Nojonen, wants to thank her dancers, sponsors and coworkers. From now on she will concentrate into leading and developing her dance school in Pori, Finland. She feels positive about the future of PDC Pori Dance Company. As she commented in an interview by Satakunnan Viikko (May 20th 2014):
- PDC will be strong in the future too. I have excellent successors there.
The succesful group celebrated its 25 years journey in April performing with dozens of dance students in Marjo Kuusela's choreography Ronja the Robber's Daughter (based on the fantasy story Ronja Rövardotter by Astrid Lindgren). This acclaimed and loved performance was reviewed in Satakunnan Kansa too:
"In this clever performance dance meets mimicry, when body language tells about the characters and their relationships. The cast is large and skilled but the most memorable are Riikka Tankka's Undis (performed with a frenetic tempo) and Mikko Lampinen's charismatic Matias [...]. Meri Tankka's Ronja and Atte Kilpinen's Birk fly on the stage lightly as a feather and embody in their scenes beautifully how their feelings deepen when their characters grow up." (SK Apr 29th 2014)

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Arvioita PDC:n esityksistä Kuopio tanssii ja soi -festivaaleilla 2012/ Performance reviews: PDC in Kuopio Dance Festival 2012

(Note: English translation below the Finnish text.)

Katso tästä Jorma Uotisen videohaastattelu Savon Sanomissa.

PDC Pori Dance Company sai kunnian olla tämän vuoden Kuopio tanssii ja soi -festivaalien ensimmäisen päivän esiintyjiä. Festivaalien pitkäaikainen taiteellinen johtaja ja hiljattain professorin arvonimen saanut Jorma Uotinen loi tapahtumaan yhdessä PDC:n, säveltäjä Atso Almilan ja Kuopion kaupunginorkesterin kanssa tanssiteoksen Symphony 4 – Dances. Kyseisessä teoksessa näyttäytyvät tekijöiden mukaan kaikki elämän sävyt yksinäisyydestä karnevaaleihin ja surusta hyvästien jättöön. Sen lisäksi PDC esitti alkujaan vuonna 1994 juuri Kuopiossa ensi-iltansa saaneen Tero Saarisen koreografian Wanha. Alun perin tätä ystävyyttä ja vanhenemista käsittelevää teosta tanssivat koreografi Saarinen ja Kenneth Kvanström. Nyt Kuopiossa nähtiin PDC:n Mikko Lampisen ja Riku Lehtopolun tulkinta teoksesta.

Kriitikoiden palaute teoksista oli suopeaa. Savon Sanomien Annikki Alku kirjoitti 16.6.2012 ilmestyneessä kritiikissään, että ryhmä [Sam Vaherlehto, Mikko Lampinen, Riku Lehtopolku, Kati Aalto, Riikka Tankka ja Meri Tankka] oli upeassa iskussa. Tekniikkaa ja energiaa riitti. Alku huomautti, ettei tanssillinen ilmaisu ollut kovin monipuolista, mutta hänen tulkintansa mukaan se oli koreografinen tarkoituskin. Teoksen musiikkia Alku kuvaili helmeileväksi ja hyvin liikkuvaksi. Hän pani myös merkille, että säveltäjä Almila oli nimennyt teoksensa osat yksinäisyydeksi, liikkeeksi, hovitansseiksi ja jäähyväisiksi, mutta Uotinen oli nimennyt koreografiansa osat optimistisemmin odotukseksi, actioniksi, partytimeksi ja hellyydeksi. Savon Sanomien kriitikon mukaan koreografia oli myös kiihkeämpää ja jatkuvavauhtisempaa kuin musiikki, vaikka se sitä noudattikin. Tero Saarisen Wanhaa hän kehui esityshelmeksi, joka on kestänyt aikaa.

Helsingin Sanomien Jussi Tossavainen puolestaan nosti esiin omassa arvostelussaan (16.6.2012), ettei Suomessa usein näe Kansallisoopperan ulkopuolella tanssin kantaesitystä, jossa olisi kokonainen sinfonia, jota täysmittainen kaupunginorkesteri soittaa. Tossavainen huomioi, että Almila osoittaa sävellyksessään historiatietoisuutta ja viittailee iloisesti moneen suuntaan, kuten Debussyyn ja Tšaikovskiin. Uotisen koreografiaa hän kuvaili vakaaksi laatutyöksi, jota PDCn tanssijat toteuttavat jäntevästi; Uotiselle ominainen liikkeen kontrolloitu ja näennäinen holtittomuus tuli Tossavaisen mukaan tanssiryhmän esittämänä hienosti esille. Kriitikko summaa kokemansa näyttäväksi, mutta ennen kaikkea musiikillisesti orkestroinniltaan korvaa hyväileväksi.

Kokonaisuudessaan Kuopion festivaali keräsi Aamulehden (20.6.2012) kertoman mukaan jälleen hyvin yleisöä, vaikka Kuopion teatterin näyttämöt eivät remontin vuoksi olleetkaan tänä vuonna käytettävissä festivaalia varten. Uotinen jatkaa festivaalin taiteellisena johtajana ainakin vielä seuraavat kaksi vuotta. - Kuljen silmät auki etsimässä ohjelmistoa. Maailma on etnisesti monipuolisempi, ja taiteen tehtävä on avata ovia näkemään muita, hän kertoo.



IN ENGLISH: PDC Pori Dance Company was one of the first performers of 43rd International Kuopio Dance Festival a few days ago. Kuopio Dance Festival's long time Artistic Director Jorma Uotinen, who recently became also Professor, had created there a new dance performance Symphony 4 – Dances with PDC, conductor Atso Almila and Kuopio Symphony Orchestra. This romantic symphony piece leaded the viewers from carnival of life to melancholy and sad moments of inevitable farewells. On festival PDC performed also choreographer Tero Saarinen's piece Wanha, which had its premiere originally in Kuopio (in 1994) with the choreographer himself and Kenneth Kvanström. Now this story of friendship and growing old was danced by PDC members Mikko Lampinen and Riku Lehtopolku.

Critics looked both of these performances positively. Annikki Alku from Savon Sanomat wrote (June-16-2012) that PDC [Sam Vaherlehto, Mikko Lampinen, Riku Lehtopolku, Kati Aalto, Meri Tankka and Riikka Tankka] were great in Symphony 4 – Dances. They were technically good and they had the energy for this piece. Alku also noticed that the dance performance lacked variety of expressions on purpose. She described the piece's music bubbly and nicely moving. According to Alku, composer Almila had given different names to the parts of the piece than choreographer Uotinen. While Almila called them with names like Being Alone, Movement, The Courtly Dances and Farewells, Uotinen called these parts with more optimistic names: The Waiting, Action, Party Time and Tenderness. The critic of Savon Sanomat found the choreography more ardent or passionate than the music, although the movement was combined to it. Of Tero Saarinen's Wanha she said it was a little gem that hasn't outdated.

In Helsingin Sanomat June-16-2012 critic Jussi Tossavainen pointed out that in Finland it's not usual to see a premiere of this kind of symphonic dance piece outside Finnish National Opera. He wrote also that composer Atso Almila shows well his knowledge in history and refers to many directions, including to Debussy and Tchaikovsky. Jorma Uotinen's choreography Tossavainen described as stabile quality work, which PDC Pori Dance Company performed well. In Uotinen's typical style the movement is highy controlled, although it looks uncontrolled. According to Tossavainen PDC dancers created this illusion fine. He found the whole performance impressive but especially musically pleasant.

According to Aamulehti (June-20-2012) the festival in Kuopio reached a large audience again, although in this year Kuopio Theatre couldn't be used for it (it's in renovation process). Jorma Uotinen will stay still at least two years as the festival's Artistic Director.
- I'm seeking openly new performances. The world has ethnically many sides and the art should open doors to see the others, says Uotinen.