PDC Tanssikuu -festivaali 2014: kepeitä unia ja syviä ajatuksia/ PDC Tanssikuu Festival 2014: Sweet Dreams and Deep Thoughts

(NOTE: ENGLISH TRANSLATION CAN BE FOUND BELOW THE FINNISH TEXT)

Jo useana keväänä järjestetty PDC Tanssikuu -festivaali keräsi n. viikko sitten tanssin ystävät kokemaan kansainvälisen ohjelmiston antia Porin Teatteriin. Esityksien joukossa oli niin kantaesityksiä kuin vierailevien tähtien taidonnäytteitä. Kolmipäiväisen tanssifestivaalin puitteissa juhlistettiin myös PDC Pori Dance Companyn 25. toimintavuotta.

Yksi esityksiä seuranneista oli Aasian modernin tanssin suurvaikuttaja Madam Wansoon Yook. Hän on seurannut PDC Pori Dance Companyn tanssijoita jo pidemmän aikaa.
- Meri [Tankka], Riikka [Tankka] ja Riku [Lehtopolku] olivat 10-12 vuotta vanhoja, kun he tulivat Koreaan esiintymään kansainvälisille lasten tanssifestivaaleille. Olen seurannut heidän kasvamistaan lavalla, Madam toteaa.
Madam Wansoon Yook muistelee ryhmän tanssijoiden alkutaivalta lämmöllä:
- Vaikka he olivat vasta lapsia, jopa niin nuorina he näyttivät jo taiteilijoilta. Liisa [Nojonen] on taiteilija ja myös HYVÄ opettaja.

Korean kulttuuriministeriön tuella festivaalin ohjelmistossa nähtiin tällä kertaa mm. viime vuoden SCF-festivaaleilla palkitun Hwa Suk Leen teos One Hundred and Eight. Tämä oli Hwa Suk Leen ryhmän ensimmäinen vierailu Euroopassa. Kuten PDC:n taiteellinen johtaja Liisa Nojonen huomauttaa Satakunnan Viikolle antamassaan haastattelussa (SV 8.4.2014), kansainvälinen yhteistyö on ollut hedelmällistä ja kohottanut Suomen tanssin tasoa sekä arvostusta. Madam Wansoon Yook on samoilla linjoilla:
- [PDC] tuo tätä taidetta meille ja me puolestaan heille, joten vaihtomme on ollut todella onnistunutta. Tänä vuonna meiltä Koreasta kutsuttiin mukaan kaksi koreografia, jotka on valittu todella hyvin.

Festivaalin ensimmäisenä iltana nähty suomalaisen Carl Knifin kantaesitys The Orchestra rakentui koreografin itsensä mukaan musiikilliselle ja liikkeelliselle leikittelylle. Knif halusi teoksessaan rinnastaa tanssiryhmän orkesteriin ja liikkeen musiikkiin. Tero Saarinen Companyn riveissä tanssinut Knif ei kuitenkaan tällä teoksellaan täysin voittanut Satakunnan Kansan kriitikko Mikko I. Eloa puolelleen. Kuten Elo teoksesta kirjoittaa (SK 15.4.2014): The Orchestra on viihdyttävä ja oivaltava leikki tanssin ja musiikin suhteesta, mutta syvällisempiä tasoja teoksesta on turha etsiä.

Ensimmäisen illan ohjelmistosta kriitikkoon tekivät suuremman vaikutuksen korealaisen Yang Hee Chon Mumbling Desert sekä Israelista Alankomaiden kautta saapuneen Sagi Grossin One Charming Night. Yang Hee Cho voitti viime vuonna SCF:n Grand Prix -palkinnon sekä saman festivaalin parhaan tanssijan palkinnon. Elo kirjoittaakin, että [tanssijan] jokainen lihas on kuin oma, itsenäinen roolihenkilönsä tämän sooloteoksessa. Hän kehuu teoksen olevan vaikuttava esimerkki korealaisen tanssitaiteen korkeasta osaamisesta ja pienimpiin yksityiskohtiin ulottuvasta tarkkuudesta.

The Orchestran tavoin myös PDC Tanssikuun toisena päivän uudelleen nähty Sagi Grossin One Charming Night vääntää Elon mukaan draama- ja syvyyslukemia vielä Mumbling Desertistäkin pykälän isommalle. Identiteetin muodostumiseen liittyvä teos käsittelee ulkomaalaisen asemaa Euroopassa. Kuten Elo havainnoi: [siinä] tanssijoiden liikekieli on raskasta ja painokasta, täysin vailla pyrkimystä silmiä hivelevään estetiikkaan. Sormella osoittelu ja vimmainen huitominen ovat tehokeinoja, jotka saavat katsojankin kavahtamaan.

Alkujaan eri tanssijoiden tanssima One Charming Night sai nyt kantaesityksensä Suomessa PDC:n tanssijoiden voimin. Teos vaikutti myös Madam Wansoon Yookiin.
- Sen liikkeet olivat hyvin voimakkaita. Me emme [koskaan ennen] ole kuulleet tätä tarinaa ja on hyvin tärkeää saada kuulla siitä. Teoksen liikekieli antoi minulle hyvin voimakkaan tunteen. Siinä oli humaaniutta ja jotakin surullista, hän kuvailee.

PDC Tanssikuun toisen illan kohokohtiin kuului korealaisen Hwa Suk Leen One Hundred and Eight, josta Satakunnan Kansan Mikko I. Elo kirjoittaa mm. seuraavaa (SK 16.4.2014): Vaikuttavan esityksen dynamo on Hwa Suk Leen lavapreesens. Hallitut pienet eleet ja liikkeet ilmaisevat enemmän kuin tunnin akrobaattinen huhkiminen.

Tanssikuun toisen illan ohjelmassa oli lisäksi venäläistaituri Vladimir Varnavan tanssima ja luoma sooloteos Dream Caused by the Flight. Vaikka teos oli luonteeltaan aivan toista maata korealaisesityksen kanssa, sekin valloitti. Kuten Mikko I. Elo kirjoittaa: Taitava venäläinen venyy niin huimaan akrobatiaan kuin ilmeikkääseen mimiikkaan, eikä esityksestä vauhtia puutu. Lopussa uni lentoonlähdöstä taitaa päättyä karuun herätykseen, mutta päällimmäisenä katsojan mieleen jää silkka liikkeen ilo.

Tanssikuun huikean esityskimaran päätti aiemmista vuosista tuttuun tapaan Tanssin Gaala, jossa nähtiin lisää kansainvälisten vieraiden esityksiä sekä kotimaista osaamista. Kiitos kaikille mukana olleille!

HUOM! Tulossa pian: Ronja Ryövärintytär!



IN ENGLISH:

PDC Tanssikuu 2014 Festival

About a week ago we ended this spring's PDC Tanssikuu festival, which has gathered dance fans on many years to Pori Theater to experience our international program. Now the festival offered both premieres and performances from talented guest stars. These three festival days were also a celebration of PDC Pori Dance Company's 25th year.

Among the audience was the great lady of the Asian modern dance scene, Madam Wansoon Yook. She has followed PDC Pori Dance Company's members for a long time.
- Meri [Tankka], Riikka [Tankka] and Riku [Lehtopolku] were 10-12 years old when they came to Korea to perform, when there was a children's international festival. I watched them growing up on the stage, Madam says.
Madam Wansoon Yook remembers these dancers' early years warmly:
- Even though they were children, they already looked like they were artists. Liisa [Nojonen] is really an artist and also a GOOD teacher.

The Korean Ministry of Culture helped to bring Korean performers to this festival again. At this time one of these performers was SCF awarded choreographer Hwa Suk Lee with his choreography One Hundred and Eight. He and his group of dancers were visiting in Europe now for the very first time. As PDC Pori Dance Company's Artistic Director Liisa Nojonen tells in the interview for Satakunnan Viikko (SV Apr 8th 2014), this international collaboration has been fruitful and leveled up Finnish dance and made it more respected. Madam Wansoon Yook has similar thoughts:
- [PDC] brings this art to us and also we bring it to them, so our exchange has been really succesful. This year two dance choreographers [from Korea] were invited to here and they were chosen so well.

The first festival day offered a premiere (The Orchestra) from a Finnish choreographer Carl Knif. Mr. Knif himself explained that his choreography was built on musical and kinetic playing. He wanted to make the dance group be like an orchestra and the movements like music. Mr. Knif, who has also danced in Tero Saarinen Company, didn't quite win Mikko I. Elo, the critic of Satakunnan Kansa, on his side with this piece. As Mr. Elo writes (SK Apr 15th 2014): The Orchestra is an entertaining and insightful play of the relationship of dance and music but it won't give you anything deeper.

From the first day's program Mr. Elo found the best the choreographies by Korean Yang Hee Cho (Mumbling Desert) and Sagi Gross (One Charming Night), who is originally from Israel but has lived a long time in the Netherlands. Yang Hee Cho won in 2013 the Grand Prix of SCF festival and was also chosen as the best dancer of this same festival. Mr. Elo points out how each of the dancer's muscles seem to be like a different character in this solo dance. The critic praises Mumbling Desert: It's an impressive example of the high quality of the Korean dance art and detailed precision.

Both Sagi Gross' One Charming Night and Carl Knif's The Orchestra were seen again on the second festival day. Mikko I. Elo finds Mr. Gross' choreography even deeper and more dramatic than Yang Hee Cho's Mumbling Desert. One Charming Night is related to identity forming and the difficulties of being a foreigner in Europe. As Mr. Elo writes: [in it] dancers have heavy movements, moves without an aspiration to be esthetically beautiful. There's pointing fingers and outbursts which can give shivers even to an audience member.

One Charming Night was originally performed by other dancers but now it was premiered in Finland with PDC Pori Dance Company members. The choreography touched also Madam Wansoon Yook.
- Its movements are very powerful. We never heard about the story [before] but it's very important to know about it. The movement gave me a very strong feeling. There's humanity and something sad in it, she says.

One of the great moments of The PDC Tanssikuu 2014 Second show was Korean Hwa Suk Lee's One Hundred and Eight. Mr. Elo writes about it (SK Apr 16th 2014): The dynamo of this impressive performance is the presence of Hwa Suk Lee. The small and controlled movements express more than a hour's acrobatic wiggle and waggle.

Russian talent Vladimir Varnava brought his solo choreography (Dream Caused by the Flight) also to the second festival day. Although the solo piece is very different when compared to the Korean performance, it was taken positively. As Mikko I. Elo writes: This talented Russian can wild acrobatics but also expressive mimicry and the performance doesn't have a lack of speed. In the end the dream of flying is perhaps interrupted by a rough awakening but still the viewer can think nothing else but the joy of moving.

The festival ended with Dance Gala, like many times before. The Gala offered both international guest performances and Finnish dance art. We wish to thank everybody involved!

Note! Coming soon: Ronja Ryövärintytär - Ronja the Robber's Daughter!

Hetkien vaellus otti yleisönsä/ Hetkien vaellus took its audience

[NOTE: English translation after the Finnish part.]

Kuva/photo: Liisa Nojonen
Viime perjantaina, eli 7.2.14, kantaesityksensä saanut Jorma Uotisen koreografia Hetkien vaellus otettiin vastaan positiivisesti. Teos esitettiin osana Katedraali soi -musiikkitapahtumaa Turussa. Taitelijaprofessori ja koreografi Uotisen uutuusteos oli etukäteen huomioitu mm. laajalevikkisen Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla. Hetkien vaellus esitettiin tavanomaisesta poiketen Turun Tuomiokirkossa. Mutta kuten Uotinen itse asiaa Helsingin Sanomissa (7.2.14) kommentoi: ”Tuomiokirkko tuntui heti itsestään selvältä paikalta niin musiikin kuin vaellusteeman suhteen.”

Turun Sanomien kriitikko Kaisa Kurikka totesi (9.2.2014) esityksen saaneen aikaan voimakkaan kokemuksen. Hän kehui myös nuoren urkutaiteilija Pétur Sakarin lahjakkuutta. Sakari vastasi tanssiteoksen äänimaailmasta. Kuten Kurikka kirjoitti musiikista: ”Katedraali soi muhkean täyteläisesti ja taidokkaasti, mutta myös vienon herkästi.”

Länsi-Suomen kolumnisti Matti Pursiheimo huomioi uutuusteosta (15.2.) mm. seuraavin sanoin: "Esityksen aiheuttamat ensimmäiset kylmät väreet menivät selkää pitkin tulitaiteilija Antti Nergin tullessa keskikäytävää lähes pimennettyyn kirkkoon. Elävän tulen häilyvät leiskahdukset sekä varjot seinillä ja holveissa veivät ajatukset vuosisatojen taakse aikaan ennen sähkövaloja."

Teos yhdisteli musiikin ja tanssin lisäksi Fernando Pessoan runoutta. Turun Sanomien kriitikko ihaili PDC Pori Dance Companyn tanssijoiden, Meri Tankan, Riikka Tankan, Mikko Lampisen ja Riku Lehtopolun, liikekieltä ja taidokkuutta – he sopivat hänen mukaansa Uotisen veistokselliseen liikkeeseen upeasti. Liikesommittelussa korostuvat linjakkuus ja jatkuvuus, joita rytmittävät sekä tehokkaat pysähtymiset että vaativat nostot. Teos kaikkine osineen käsittelee ikiaikaisia teemoja ihmisen vaelluksesta.

Vaikka Hetkien vaellus sai kantaesityksensä juuri Turun Tuomiokirkossa, se on alkujaan suunniteltu niin, että teosta on mahdollista esittää myös muualla.


IN ENGLISH:
On last Friday, Feb the 7th 2014, Jorma Uotinen's choreography Hetkien vaellus (Passagem das horas) was performed the very first time for the public and it got a positive response. The piece was performed on Katedraali soi music festival in Turku, Finland. Before that Jorma Uotinen, who is both Professor of Arts and a choreographer, was noticed with this new work also in the popular Helsingin Sanomat newspaper. Hetkien vaellus was performed in a slightly unusual place – Turku Cathedral. However, as Mr. Uotinen himself commented to Helsingin Sanomat (Feb 7th 2014): ”It felt like this Cathedral was the right place from the beginning, because of the music and the theme of the piece.”

Critic Kaisa Kurikka from Turun Sanomat wrote (Feb 9th 2014) that Hetkien vaellus gave a strong experience for its audience. She also praised the talent of Pétur Sakari, the young organist, who was responsible of the sound-scape of this dance piece. As Kurikka wrote about the music: ”The Cathedral was both full of skillfully played massive sounds but also delicate music.”

Columnist Matti Pursiheimo from Länsi-Suomi wrote of this new piece: "The first (positive) chills came from fire artist Antti Nerg's entrée. His living fire cause a play of shadows and lights on the walls of the cathedral, a play that takes you back in time centuries ago, in time without electric lights."

The piece had different elements together: music, dance and poetry by Fernando Pessoa. Ms. Kurikka was fascinated by the talent and moves of PDC Pori Dance Company dancers. She wrote that Meri Tankka, Riikka Tankka, Mikko Lampinen and Riku Lehtopolku are excellent dancers to perform Mr. Uotinen's statuesque moves. The dance itself had harmony and continuity which were paced with effective stops and demanding lifts. This dance piece deals with the age-old themes of the journey of a man.

Although Hetkien vaellus had its premiere in Turku Cathedral, the piece is structured in a way that makes it possible to be performed also elsewhere.


EDIT 6.3.2014

PDC Tanssikuun 2013 tunnelmia/ The Vibes of PDC Tanssikuu 2013

[In English after the Finnish text.]
Viikko sitten tiistai-illan näytökseen Porin Teatterissa huipentunut PDC Tanssikuu 2013 jätti tuskin ketään yleisöstään kylmäksi. Kuten oli luvattu, esityksistä välittyi paljon: elämän syke, hiljaisuus, kosketus ja intohimo. Iltojen kansainvälisesti korkeasta tasosta on osaltaan kiitettävä jälleen Korean kulttuuriministeriön ja The Modern Dance Promotion of Korean kanssa tehtyä yhteistyötä.

Tanssikuun 2013 ensimmäisen illan aloitti Jung Eun-Kimin koreografia Silence - ecneliS, joka tällä erää nähtiin Kati Aallon tanssimana. Tämän suomalaisen metsän inspiroiman soolokoregrafian viime vuonna esittänyt Riikka Tankka tanssi sen uudelleen Tanssikuun toisena iltana. Satakunnan Kansan toimittaja Mikko I. Eloa siteeraten, tanssijoiden ”tulkintojen vahvuuksia on tarpeetonta verrata, sillä kumpikin onnistuu välittämään teoksen vaatimat tuntemukset hiljaisuuden ja kaaoksen suhteesta.” (SK 27.3.2013)

Niin ikään sunnuntai-illan näytöksessä nähty Soulin kansainvälisen koreografiafestivaalin soolosarjan voittaja vm. 2012, Kim Boran laatima ja tanssima teos A Long Talk to Oneself, sai katsojilta kiitosta koskettavuudestaan. Illan päätteeksi järjestetyssä taiteilijoiden ja yleisön keskustelutilaisuudessa useampikin katsoja kertoi traagisia muistoja kerranneen teoksen liikuttaneen heidät kyyneliin asti. Mikko I. Elo kirjoitti Kim Boran rohkean teoksen ”ravisuttaneen kaikkein voimakkaimmin.” (SK 26.3.2013) Kuten Elo kuvaili: ”Viestin julki tuominen vaatii ponnistelua […]. Syntyy ajatus siitä, kuinka vaikeaa kipeiden, henkilökohtaisten asioiden jakaminen usein on.”

Silence – ecneliSin tapaan myös Geon Hyauk Jinin teos Accompany nähtiin sekä Tanssikuun aloitus- että toisena iltana. Spain Masdanza -festivaalin kansainvälisen koreografiakilpailun Grand Prix'n ja Soulissa koreografiafestivaalin juryn erikoispalkinnon viime vuonna voittanut Accompany sisältää määritelmän saman sydämen ja ajatusten jakamisesta. Geon Hyauk Jinin itsensä ja Han Sun Chunin täsmällisen tarkka yhteistyö lavalla sai suitsustusta mm. taiteilijaprofessori Jorma Uotiselta:
- Minua kiehtoo se, että molemmalla [tanssijalla] on jotakin, joka on eurooppalaiselle tai länsimaiselle ihmiselle vaikeaa saavuttaa liikkeessä, tämä huikea voimakkuus.
Geon Hyauk Jinin mukaan he olivat löytäneet oman tiensä, joka ei ollut aivan heidän opettajiensa antaman mallin mukainen, mutta heille se tanssijoina toimi.

Tanssikuun ensimmäisen illan päätösnumero, Mikko Lampisen sooloteos Juuri, jonka koreografi myös tanssi itse, kuvasi juurien levittämistä uusiin ulottuvuuksiin jatkuvasti eri utiliteettien avulla. Lampisen sinikasvoinen hahmo herätti keskustelua jälkeenpäin mm. juuri värinsä takia. Lampinen huomautti värillä olevan eri merkityksiä eri henkilöille. Hänen oma ajatuksensa sinisestä oli, että se liittyisi elämään ja veteen.

Maanantaina 25.3. ensi-iltansa saanut Liisa Risun teos Tyttö oli Mikko I. Elon mukaan leikkisä. Neljä blondeihin peruukkeihin puettua tanssijaa (Kati Aalto, Anna Nevala, Meri Tankka ja Riikka Tankka), kuvasi Bachin sävelin säestyksellä stereotyyppejä, joihin naiset asetetaan. Tytön ”matemaattisen tarkkojen liikeratojen” vastapainoksi illassa oli tarjolla myös toinen ensiesitys, Geon Hyauk Jinin Venus: A Blind Angle. Sen maailmaa Elo kuvasi mm. sanoin: ”Hidastetut, hallitut liikeradat luovat tuonpuoleisen tunnelman, joka ei tavitse tarinaa tuekseen. Tanssijoiden saumaton yhteispeli huokuu poikkeuksellista ykseyttä.” Venus: A Blind Anglen tanssijat olivat kaikki PDC Pori Dance Companyn riveistä.

Kolmipäiväisen festivaalin huipennus koettiin tiistaina 26.3., jolloin yleisöllä oli mahdollisuus kokea Liia Risun Tyttö sekä Geon Hyauk Jinin Venus: A Blind Angle uudelleen. Illan päätteeksi tarjolla oli vielä värikkyydessään ja elämänilossaan varsinaiseksi kevään ylistykseksikin tulkittava Riku Lehtopolun PDC:n tanssijoille luoma Ottan Tullal. Upea kokonaisuus siis jälleen kerran. PDC:n taiteellinen johtaja Liisa Nojonen kommentoi Tanssikuun tarjontaa jo aiemmin toteamalla:
- Suomen tanssitaiteelle tekee hyvää, kun saamme vierailevia tähtiä muista kulttuureista ja itse samalla pääsemme tutustumaan muiden tekemiseen. (Satakunnan Työ, 21.3.2013)



IN ENGLISH:

A week ago PDC Tanssikuu 2013 festival ended in Pori Theater, Pori Finland, and it probably left no one in the audience cold. As it was promised, the shows offered much: the beat of life, silence, a touch and passion. We must once again praise Korean Ministry of Culture and The Modern Dance Promotion of Korea for their participation to these high quality shows.

The first Tanssikuu 2013 night was started with Jung Eun-Kim's choreography Silence - ecneliS, which was seen performed by Kati Aalto. This piece, inspired by a Finnish forest, was performed earlier by Riikka Tankka, who reprised her performance of this solo piece on the second night of Tanssikuu 2013. Journalist Mikko I. Elo from Satakunnan Kansa wrote: "there's no need to compare the strenghts of [their] versions, because they both managed to forward feelings of the relations of chaos and silence." (SK 3-27-2013)

Another choreography on the first night of Tanssikuu 2013 was a winner of Seoul's international choreography festival 2012 (solos). Kim Bora's solo A Long Talk to Oneself was praised, because many found it very touching. In the discussion between the artists and the audience, which took place after the show, several audience members told that they had had tears in their eyes. A Long Talk to Oneself was full of tragical memories. Mikko I. Elo wrote of Kim Bora's brave piece that it "shook the viewer more than anything else." (SK 27.3.2013) As he put it: "Bringing up the issue takes a lot of effort [...]. The piece gives an idea how hard it often is to tell about touchy, personal issues."

Silence - ecneliS wasn't the only choreography which was seen both on the first and the second night of Tanssikuu 2013. Another one was Geon Hyuak Jin's Accompany. It had won Spain Masdanza festival's Grand Prix and the special award by the jury of Seoul's choreography festival 2012. Accompany was trying to define the word in terms of sharing the same heart and thoughts. The choreography was performed by Geon Hyuak Jin himself and Han Sun Chun. Their meticulous co-operation was pointed out by professor and choreographer Jorma Uotinen:
-What fascinates me is that both [dancers] have, something that is very difficult to find for an European or Western people to catch in movement, this amazing intensity.
Geon Hyuak Jin told he and his dancing partner had found their very own way to make it. It wasn't quite how their teachers had wanted them to do it but it worked for them.

The last performance of Tanssikuu 2013 first night was Mikko Lampinen's solo Juuri (Root). It pictured how a person can spread his roots all of time into new dimensions with different utilities. Afterwards it was discussed why for example Lampinen's character had a blue face. He pointed out that colours had a different meaning for different persons. However, the choreographer himself saw the blue colour as a colour of life and water.

On Monday (Mar 25h) Tanssikuu offered again new premieres. Liisa Risu's Tyttö (Girl) was in Mikko I. Elo's words "playful". Bach was played and four female dancers in blond wigs (Kati Aalto, Anna Nevala, Meri Tankka and Riikka Tankka) were representing stereotypes of women. "The mathematically exact movements" of Girl got somekind of an opposite from Geon Hyauk Jin's Venus: A Blind Angle. Of that Mikko I. Elo wrote: "Slow, controlled movements create unrealistic, almost non living atmosphere, which doesn't need a story to keep itself together. The dancers make seamless work together." All the dancers of Venus: A Blind Angle were from PDC Pori Dance Company.

The three day festival ended on Tuesday (Mar 26th), with Liisa Risu's Tyttö (Girl), Geon Hyauk Jin's Venus: A Blind Angle and Riku Lehtopolku's Ottan Tullal. Colourful and happy Ottan Tullal was a perfect end for the night, since it's spring time and Finnish nature will soon start to wake up after a long winter again. In general, these three fine nights gave a lot to the audience. As the artistic director of PDC Pori Dance Company told earlier in an interview:
- It has an good affect for Finnish dance art, when we have guests from other cultures and have a chance to see what others do. (Satakunnan Työ, 3-21-2013)

Moderni tanssi on voimissaan/ The power of modern dance

[English translation below the Finnish part]

Korealaista ja suomalaista tanssitaidetta esitellyt PDC Pori Dance Companyn Nykytanssi-ilta 28.10.2012 sai tuoreeltaan hyvää palautetta yleisöltään. Mm. kaksi kantaesitystä, Jung-Eun Kimin Critical Mass ja Silence-ecneliS, sisältänyttä iltaa luonnehdittiin kiinnostavaksi ja erilaiseksi. Critical Mass, jossa tanssivat Tanssikoulu Liisa Nojosen EK-luokkalaiset, tutkii koreografinsa mukaan välttämätöntä määrää herkkyyttä, jolla saa aikaan tietyn muutoksen. Riikka Tankan esittämä Silence-ecneliS puolestaan sai inspiraationsa Kimin keskisuomalaisella lammella ensi kertaa kokemasta hiljaisuudesta.
Illan otsikko, I want you to be happy, täyttyi viimeistään Korean Nuori taiteilija 2008 -maininnan ja vuoden 2011 Aasian koreografikilpailun voiton saaneen tanssija-koreografi Jin-han Choin hyväntuulisessa esityksessä.
- Kaikki hymyilivät, kun hän tarjosi keksejä ja kiersi yleisön joukossa, luonnehti näytöstä katsomassa ollut Sofia Kesti.

Huuto/Scream. Photo/Kuva: Esa Kyyrö

Illan päätti Jorma Uotisen klassikkoteos Huuto, jonka Uotinen teki aikoinaan itselleen, mutta jossa miehen tuntoja ilmensi nyt Mikko Lampinen. Esitys kirvoitti pitkät aplodit, joita osa yleisöstä antoi jopa seisaaltaan.

Jin-han Choi. Photo/Kuva: Esa Kyyrö

IN ENGLISH: Both Korean and Finnish modern dance was seen in the cherished modern dance evening (Oct 28th 2012) by PDC Pori Dance Company. Audience described the evening, which included for example two premieres by Jung-Eun Kim (Critical Mass and Silence-ecneliS) with words interesting and different. According to the choreographer Kim Critical Mass, which was performed by Tanssikoulu Liisa Nojonen's students, examines how much sensitivity is needed to certain change. Riikka Tankka performed Silence-ecneliS, which was inspired by a quiet pond in mid Finland.
The main title of the evening, I want you to be happy, came true in choreographer and dancer Jin-han Choi's joyful piece. He is Korean Young artist from 2008 and the winner of Asian choreography contest 2011.
- Everybody was smiling, when he served cookies and walked among audience, described audience member Sofia Kesti.
The evening ended with Jorma Uotinen's classic piece of man's feelings. Uotinen made Scream (Huuto) originally for himself but it was now performed by Mikko Lampinen. The show ended with long applauds, some audience members applauded also standing.

Arvioita PDC:n esityksistä Kuopio tanssii ja soi -festivaaleilla 2012/ Performance reviews: PDC in Kuopio Dance Festival 2012

(Note: English translation below the Finnish text.)

Katso tästä Jorma Uotisen videohaastattelu Savon Sanomissa.

PDC Pori Dance Company sai kunnian olla tämän vuoden Kuopio tanssii ja soi -festivaalien ensimmäisen päivän esiintyjiä. Festivaalien pitkäaikainen taiteellinen johtaja ja hiljattain professorin arvonimen saanut Jorma Uotinen loi tapahtumaan yhdessä PDC:n, säveltäjä Atso Almilan ja Kuopion kaupunginorkesterin kanssa tanssiteoksen Symphony 4 – Dances. Kyseisessä teoksessa näyttäytyvät tekijöiden mukaan kaikki elämän sävyt yksinäisyydestä karnevaaleihin ja surusta hyvästien jättöön. Sen lisäksi PDC esitti alkujaan vuonna 1994 juuri Kuopiossa ensi-iltansa saaneen Tero Saarisen koreografian Wanha. Alun perin tätä ystävyyttä ja vanhenemista käsittelevää teosta tanssivat koreografi Saarinen ja Kenneth Kvanström. Nyt Kuopiossa nähtiin PDC:n Mikko Lampisen ja Riku Lehtopolun tulkinta teoksesta.

Kriitikoiden palaute teoksista oli suopeaa. Savon Sanomien Annikki Alku kirjoitti 16.6.2012 ilmestyneessä kritiikissään, että ryhmä [Sam Vaherlehto, Mikko Lampinen, Riku Lehtopolku, Kati Aalto, Riikka Tankka ja Meri Tankka] oli upeassa iskussa. Tekniikkaa ja energiaa riitti. Alku huomautti, ettei tanssillinen ilmaisu ollut kovin monipuolista, mutta hänen tulkintansa mukaan se oli koreografinen tarkoituskin. Teoksen musiikkia Alku kuvaili helmeileväksi ja hyvin liikkuvaksi. Hän pani myös merkille, että säveltäjä Almila oli nimennyt teoksensa osat yksinäisyydeksi, liikkeeksi, hovitansseiksi ja jäähyväisiksi, mutta Uotinen oli nimennyt koreografiansa osat optimistisemmin odotukseksi, actioniksi, partytimeksi ja hellyydeksi. Savon Sanomien kriitikon mukaan koreografia oli myös kiihkeämpää ja jatkuvavauhtisempaa kuin musiikki, vaikka se sitä noudattikin. Tero Saarisen Wanhaa hän kehui esityshelmeksi, joka on kestänyt aikaa.

Helsingin Sanomien Jussi Tossavainen puolestaan nosti esiin omassa arvostelussaan (16.6.2012), ettei Suomessa usein näe Kansallisoopperan ulkopuolella tanssin kantaesitystä, jossa olisi kokonainen sinfonia, jota täysmittainen kaupunginorkesteri soittaa. Tossavainen huomioi, että Almila osoittaa sävellyksessään historiatietoisuutta ja viittailee iloisesti moneen suuntaan, kuten Debussyyn ja Tšaikovskiin. Uotisen koreografiaa hän kuvaili vakaaksi laatutyöksi, jota PDCn tanssijat toteuttavat jäntevästi; Uotiselle ominainen liikkeen kontrolloitu ja näennäinen holtittomuus tuli Tossavaisen mukaan tanssiryhmän esittämänä hienosti esille. Kriitikko summaa kokemansa näyttäväksi, mutta ennen kaikkea musiikillisesti orkestroinniltaan korvaa hyväileväksi.

Kokonaisuudessaan Kuopion festivaali keräsi Aamulehden (20.6.2012) kertoman mukaan jälleen hyvin yleisöä, vaikka Kuopion teatterin näyttämöt eivät remontin vuoksi olleetkaan tänä vuonna käytettävissä festivaalia varten. Uotinen jatkaa festivaalin taiteellisena johtajana ainakin vielä seuraavat kaksi vuotta. - Kuljen silmät auki etsimässä ohjelmistoa. Maailma on etnisesti monipuolisempi, ja taiteen tehtävä on avata ovia näkemään muita, hän kertoo.



IN ENGLISH: PDC Pori Dance Company was one of the first performers of 43rd International Kuopio Dance Festival a few days ago. Kuopio Dance Festival's long time Artistic Director Jorma Uotinen, who recently became also Professor, had created there a new dance performance Symphony 4 – Dances with PDC, conductor Atso Almila and Kuopio Symphony Orchestra. This romantic symphony piece leaded the viewers from carnival of life to melancholy and sad moments of inevitable farewells. On festival PDC performed also choreographer Tero Saarinen's piece Wanha, which had its premiere originally in Kuopio (in 1994) with the choreographer himself and Kenneth Kvanström. Now this story of friendship and growing old was danced by PDC members Mikko Lampinen and Riku Lehtopolku.

Critics looked both of these performances positively. Annikki Alku from Savon Sanomat wrote (June-16-2012) that PDC [Sam Vaherlehto, Mikko Lampinen, Riku Lehtopolku, Kati Aalto, Meri Tankka and Riikka Tankka] were great in Symphony 4 – Dances. They were technically good and they had the energy for this piece. Alku also noticed that the dance performance lacked variety of expressions on purpose. She described the piece's music bubbly and nicely moving. According to Alku, composer Almila had given different names to the parts of the piece than choreographer Uotinen. While Almila called them with names like Being Alone, Movement, The Courtly Dances and Farewells, Uotinen called these parts with more optimistic names: The Waiting, Action, Party Time and Tenderness. The critic of Savon Sanomat found the choreography more ardent or passionate than the music, although the movement was combined to it. Of Tero Saarinen's Wanha she said it was a little gem that hasn't outdated.

In Helsingin Sanomat June-16-2012 critic Jussi Tossavainen pointed out that in Finland it's not usual to see a premiere of this kind of symphonic dance piece outside Finnish National Opera. He wrote also that composer Atso Almila shows well his knowledge in history and refers to many directions, including to Debussy and Tchaikovsky. Jorma Uotinen's choreography Tossavainen described as stabile quality work, which PDC Pori Dance Company performed well. In Uotinen's typical style the movement is highy controlled, although it looks uncontrolled. According to Tossavainen PDC dancers created this illusion fine. He found the whole performance impressive but especially musically pleasant.

According to Aamulehti (June-20-2012) the festival in Kuopio reached a large audience again, although in this year Kuopio Theatre couldn't be used for it (it's in renovation process). Jorma Uotinen will stay still at least two years as the festival's Artistic Director.
- I'm seeking openly new performances. The world has ethnically many sides and the art should open doors to see the others, says Uotinen.