Näytetään tekstit, joissa on tunniste Soul Etelä-Korea vierailu kantaesitys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Soul Etelä-Korea vierailu kantaesitys. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. huhtikuuta 2014

PDC Tanssikuu -festivaali 2014: kepeitä unia ja syviä ajatuksia/ PDC Tanssikuu Festival 2014: Sweet Dreams and Deep Thoughts

(NOTE: ENGLISH TRANSLATION CAN BE FOUND BELOW THE FINNISH TEXT)

Jo useana keväänä järjestetty PDC Tanssikuu -festivaali keräsi n. viikko sitten tanssin ystävät kokemaan kansainvälisen ohjelmiston antia Porin Teatteriin. Esityksien joukossa oli niin kantaesityksiä kuin vierailevien tähtien taidonnäytteitä. Kolmipäiväisen tanssifestivaalin puitteissa juhlistettiin myös PDC Pori Dance Companyn 25. toimintavuotta.



Yksi esityksiä seuranneista oli Aasian modernin tanssin suurvaikuttaja Madam Wansoon Yook. Hän on seurannut PDC Pori Dance Companyn tanssijoita jo pidemmän aikaa.
- Meri [Tankka], Riikka [Tankka] ja Riku [Lehtopolku] olivat 10-12 vuotta vanhoja, kun he tulivat Koreaan esiintymään kansainvälisille lasten tanssifestivaaleille. Olen seurannut heidän kasvamistaan lavalla, Madam toteaa.
Madam Wansoon Yook muistelee ryhmän tanssijoiden alkutaivalta lämmöllä:
- Vaikka he olivat vasta lapsia, jopa niin nuorina he näyttivät jo taiteilijoilta. Liisa [Nojonen] on taiteilija ja myös HYVÄ opettaja.

Korean kulttuuriministeriön tuella festivaalin ohjelmistossa nähtiin tällä kertaa mm. viime vuoden SCF-festivaaleilla palkitun Hwa Suk Leen teos One Hundred and Eight. Tämä oli Hwa Suk Leen ryhmän ensimmäinen vierailu Euroopassa. Kuten PDC:n taiteellinen johtaja Liisa Nojonen huomauttaa Satakunnan Viikolle antamassaan haastattelussa (SV 8.4.2014), kansainvälinen yhteistyö on ollut hedelmällistä ja kohottanut Suomen tanssin tasoa sekä arvostusta. Madam Wansoon Yook on samoilla linjoilla:
- [PDC] tuo tätä taidetta meille ja me puolestaan heille, joten vaihtomme on ollut todella onnistunutta. Tänä vuonna meiltä Koreasta kutsuttiin mukaan kaksi koreografia, jotka on valittu todella hyvin.



Festivaalin ensimmäisenä iltana nähty suomalaisen Carl Knifin kantaesitys The Orchestra rakentui koreografin itsensä mukaan musiikilliselle ja liikkeelliselle leikittelylle. Knif halusi teoksessaan rinnastaa tanssiryhmän orkesteriin ja liikkeen musiikkiin. Tero Saarinen Companyn riveissä tanssinut Knif ei kuitenkaan tällä teoksellaan täysin voittanut Satakunnan Kansan kriitikko Mikko I. Eloa puolelleen. Kuten Elo teoksesta kirjoittaa (SK 15.4.2014): The Orchestra on viihdyttävä ja oivaltava leikki tanssin ja musiikin suhteesta, mutta syvällisempiä tasoja teoksesta on turha etsiä.

Ensimmäisen illan ohjelmistosta kriitikkoon tekivät suuremman vaikutuksen korealaisen Yang Hee Chon Mumbling Desert sekä Israelista Alankomaiden kautta saapuneen Sagi Grossin One Charming Night. Yang Hee Cho voitti viime vuonna SCF:n Grand Prix -palkinnon sekä saman festivaalin parhaan tanssijan palkinnon. Elo kirjoittaakin, että [tanssijan] jokainen lihas on kuin oma, itsenäinen roolihenkilönsä tämän sooloteoksessa. Hän kehuu teoksen olevan vaikuttava esimerkki korealaisen tanssitaiteen korkeasta osaamisesta ja pienimpiin yksityiskohtiin ulottuvasta tarkkuudesta.

The Orchestran tavoin myös PDC Tanssikuun toisena päivän uudelleen nähty Sagi Grossin One Charming Night vääntää Elon mukaan draama- ja syvyyslukemia vielä Mumbling Desertistäkin pykälän isommalle. Identiteetin muodostumiseen liittyvä teos käsittelee ulkomaalaisen asemaa Euroopassa. Kuten Elo havainnoi: [siinä] tanssijoiden liikekieli on raskasta ja painokasta, täysin vailla pyrkimystä silmiä hivelevään estetiikkaan. Sormella osoittelu ja vimmainen huitominen ovat tehokeinoja, jotka saavat katsojankin kavahtamaan.

Alkujaan eri tanssijoiden tanssima One Charming Night sai nyt kantaesityksensä Suomessa PDC:n tanssijoiden voimin. Teos vaikutti myös Madam Wansoon Yookiin.
- Sen liikkeet olivat hyvin voimakkaita. Me emme [koskaan ennen] ole kuulleet tätä tarinaa ja on hyvin tärkeää saada kuulla siitä. Teoksen liikekieli antoi minulle hyvin voimakkaan tunteen. Siinä oli humaaniutta ja jotakin surullista, hän kuvailee.

PDC Tanssikuun toisen illan kohokohtiin kuului korealaisen Hwa Suk Leen One Hundred and Eight, josta Satakunnan Kansan Mikko I. Elo kirjoittaa mm. seuraavaa (SK 16.4.2014): Vaikuttavan esityksen dynamo on Hwa Suk Leen lavapreesens. Hallitut pienet eleet ja liikkeet ilmaisevat enemmän kuin tunnin akrobaattinen huhkiminen.

Tanssikuun toisen illan ohjelmassa oli lisäksi venäläistaituri Vladimir Varnavan tanssima ja luoma sooloteos Dream Caused by the Flight. Vaikka teos oli luonteeltaan aivan toista maata korealaisesityksen kanssa, sekin valloitti. Kuten Mikko I. Elo kirjoittaa: Taitava venäläinen venyy niin huimaan akrobatiaan kuin ilmeikkääseen mimiikkaan, eikä esityksestä vauhtia puutu. Lopussa uni lentoonlähdöstä taitaa päättyä karuun herätykseen, mutta päällimmäisenä katsojan mieleen jää silkka liikkeen ilo.

Tanssikuun huikean esityskimaran päätti aiemmista vuosista tuttuun tapaan Tanssin Gaala, jossa nähtiin lisää kansainvälisten vieraiden esityksiä sekä kotimaista osaamista. Kiitos kaikille mukana olleille!

HUOM! Tulossa pian: Ronja Ryövärintytär!



IN ENGLISH:

PDC Tanssikuu 2014 Festival

About a week ago we ended this spring's PDC Tanssikuu festival, which has gathered dance fans on many years to Pori Theater to experience our international program. Now the festival offered both premieres and performances from talented guest stars. These three festival days were also a celebration of PDC Pori Dance Company's 25th year.

Among the audience was the great lady of the Asian modern dance scene, Madam Wansoon Yook. She has followed PDC Pori Dance Company's members for a long time.
- Meri [Tankka], Riikka [Tankka] and Riku [Lehtopolku] were 10-12 years old when they came to Korea to perform, when there was a children's international festival. I watched them growing up on the stage, Madam says.
Madam Wansoon Yook remembers these dancers' early years warmly:
- Even though they were children, they already looked like they were artists. Liisa [Nojonen] is really an artist and also a GOOD teacher.

The Korean Ministry of Culture helped to bring Korean performers to this festival again. At this time one of these performers was SCF awarded choreographer Hwa Suk Lee with his choreography One Hundred and Eight. He and his group of dancers were visiting in Europe now for the very first time. As PDC Pori Dance Company's Artistic Director Liisa Nojonen tells in the interview for Satakunnan Viikko (SV Apr 8th 2014), this international collaboration has been fruitful and leveled up Finnish dance and made it more respected. Madam Wansoon Yook has similar thoughts:
- [PDC] brings this art to us and also we bring it to them, so our exchange has been really succesful. This year two dance choreographers [from Korea] were invited to here and they were chosen so well.

The first festival day offered a premiere (The Orchestra) from a Finnish choreographer Carl Knif. Mr. Knif himself explained that his choreography was built on musical and kinetic playing. He wanted to make the dance group be like an orchestra and the movements like music. Mr. Knif, who has also danced in Tero Saarinen Company, didn't quite win Mikko I. Elo, the critic of Satakunnan Kansa, on his side with this piece. As Mr. Elo writes (SK Apr 15th 2014): The Orchestra is an entertaining and insightful play of the relationship of dance and music but it won't give you anything deeper.

From the first day's program Mr. Elo found the best the choreographies by Korean Yang Hee Cho (Mumbling Desert) and Sagi Gross (One Charming Night), who is originally from Israel but has lived a long time in the Netherlands. Yang Hee Cho won in 2013 the Grand Prix of SCF festival and was also chosen as the best dancer of this same festival. Mr. Elo points out how each of the dancer's muscles seem to be like a different character in this solo dance. The critic praises Mumbling Desert: It's an impressive example of the high quality of the Korean dance art and detailed precision.

Both Sagi Gross' One Charming Night and Carl Knif's The Orchestra were seen again on the second festival day. Mikko I. Elo finds Mr. Gross' choreography even deeper and more dramatic than Yang Hee Cho's Mumbling Desert. One Charming Night is related to identity forming and the difficulties of being a foreigner in Europe. As Mr. Elo writes: [in it] dancers have heavy movements, moves without an aspiration to be esthetically beautiful. There's pointing fingers and outbursts which can give shivers even to an audience member.

One Charming Night was originally performed by other dancers but now it was premiered in Finland with PDC Pori Dance Company members. The choreography touched also Madam Wansoon Yook.
- Its movements are very powerful. We never heard about the story [before] but it's very important to know about it. The movement gave me a very strong feeling. There's humanity and something sad in it, she says.

One of the great moments of The PDC Tanssikuu 2014 Second show was Korean Hwa Suk Lee's One Hundred and Eight. Mr. Elo writes about it (SK Apr 16th 2014): The dynamo of this impressive performance is the presence of Hwa Suk Lee. The small and controlled movements express more than a hour's acrobatic wiggle and waggle.

Russian talent Vladimir Varnava brought his solo choreography (Dream Caused by the Flight) also to the second festival day. Although the solo piece is very different when compared to the Korean performance, it was taken positively. As Mikko I. Elo writes: This talented Russian can wild acrobatics but also expressive mimicry and the performance doesn't have a lack of speed. In the end the dream of flying is perhaps interrupted by a rough awakening but still the viewer can think nothing else but the joy of moving.

The festival ended with Dance Gala, like many times before. The Gala offered both international guest performances and Finnish dance art. We wish to thank everybody involved!

Note! Coming soon: Ronja Ryövärintytär - Ronja the Robber's Daughter!

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Moderni tanssi on voimissaan/ The power of modern dance

[English translation below the Finnish part]

Korealaista ja suomalaista tanssitaidetta esitellyt PDC Pori Dance Companyn Nykytanssi-ilta 28.10.2012 sai tuoreeltaan hyvää palautetta yleisöltään. Mm. kaksi kantaesitystä, Jung-Eun Kimin Critical Mass ja Silence-ecneliS, sisältänyttä iltaa luonnehdittiin kiinnostavaksi ja erilaiseksi. Critical Mass, jossa tanssivat Tanssikoulu Liisa Nojosen EK-luokkalaiset, tutkii koreografinsa mukaan välttämätöntä määrää herkkyyttä, jolla saa aikaan tietyn muutoksen. Riikka Tankan esittämä Silence-ecneliS puolestaan sai inspiraationsa Kimin keskisuomalaisella lammella ensi kertaa kokemasta hiljaisuudesta.
Illan otsikko, I want you to be happy, täyttyi viimeistään Korean Nuori taiteilija 2008 -maininnan ja vuoden 2011 Aasian koreografikilpailun voiton saaneen tanssija-koreografi Jin-han Choin hyväntuulisessa esityksessä.
- Kaikki hymyilivät, kun hän tarjosi keksejä ja kiersi yleisön joukossa, luonnehti näytöstä katsomassa ollut Sofia Kesti.

Huuto/Scream. Photo/Kuva: Esa Kyyrö

Illan päätti Jorma Uotisen klassikkoteos Huuto, jonka Uotinen teki aikoinaan itselleen, mutta jossa miehen tuntoja ilmensi nyt Mikko Lampinen. Esitys kirvoitti pitkät aplodit, joita osa yleisöstä antoi jopa seisaaltaan.


Jin-han Choi. Photo/Kuva: Esa Kyyrö

IN ENGLISH: Both Korean and Finnish modern dance was seen in the cherished modern dance evening (Oct 28th 2012) by PDC Pori Dance Company. Audience described the evening, which included for example two premieres by Jung-Eun Kim (Critical Mass and Silence-ecneliS) with words interesting and different. According to the choreographer Kim Critical Mass, which was performed by Tanssikoulu Liisa Nojonen's students, examines how much sensitivity is needed to certain change. Riikka Tankka performed Silence-ecneliS, which was inspired by a quiet pond in mid Finland.
The main title of the evening, I want you to be happy, came true in choreographer and dancer Jin-han Choi's joyful piece. He is Korean Young artist from 2008 and the winner of Asian choreography contest 2011.
- Everybody was smiling, when he served cookies and walked among audience, described audience member Sofia Kesti.
The evening ended with Jorma Uotinen's classic piece of man's feelings. Uotinen made Scream (Huuto) originally for himself but it was now performed by Mikko Lampinen. The show ended with long applauds, some audience members applauded also standing.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Nykytanssia. Pian/ Modern Dance. Soon


Huuto/ Scream

Jin-han Choi


[English translation below the Finnish text.]

Huomenna sunnuntaina 28.10.12 on mahdollista nähdä PDC Pori Dance Companyn ja korealaisen tanssimaailman kanssa tehdyn yhteistyön uusinta antia. Porin Teatterin lavalle saapuu mm. tanssija ja koreografi Jin-han Choi. Koko esityksen nimi, I Want You to Be Happy, kertonee osaltaan paljon illan positiivisesta tunnelmasta. Kotimaisena tarjontana tässä Nykytanssi-illassa nähdään Jorma Uotisen rakastettu ja kehuttu Huuto, jonka puolestaan tanssii PDC:n Mikko Lampinen.

Huuto/ Scream

PDC Pori Dance Companyn ja Korean tanssipiirien yhteistyö on jatkunut jo pitkään ja rikkaana. Ideoiden ja elämysten jakaminen on ollut hedelmällistä. Tanssiryhmän taiteellinen johtaja Liisa Nojonen on tuonut Poriin aiemmin mm. nykytanssin ammattilaiset Joung-hwa Leen, Yun-Kyung Leen ja Ryu Seok-Hoonin. Kesäkuussa 2011 puolestaan PDC vei Souliin Mikko Lampisen koreografian Bound till beyond. Myös Etelä-Korean suurlähettiläs Dongsun Park on ollut hyvin kiinnostunut tanssin viennistä kahden kulttuurin välillä.
Nykytanssin vanhoille ja uusille ystäville on sunnuntain esityksessä taatusti tarjolla herkkua, jota ei kannata jättää maistamatta. Esitys alkaa klo 19. Lippuja on mahdollista kysyä vielä ovelta 1,5 h ennen esitystä. Tervetuloa!

Jin-han Choi


IN ENGLISH:
Tomorrow, on Sunday October the 28th 2012, everyone has a chance to see the latest result of the collaboration between PDC Pori Dance Company and Korean dance world. On the stage of Pori Theatre there will be for example dancer and choreographer Jin-han Choi. The name of the show tells a lot about the atmosphere of the evening: I Want You to Be Happy. Among Korean choreographies there will be also Finnish Jorma Uotinen's beloved and praised Scream (Huuto), which will be performed by Mikko Lampinen (PDC).
Collaboration between Finnish PDC Pori Dance Company and Korean dance community has continued well already for a long time. Ideas and experiences have been shared, which has been fruitful for both sides. Artistic director of PDC, Liisa Nojonen, has earlier brought to Pori for instance Joung-hwa Lee, Yun-Kyung Lee and Ryu Seok-Hoon, all Korean professionals of modern dance. Then again, in summer 2011 PDC travelled to Seoul with Mikko Lampinen's choreography Bound till beyond. This collaboration between two cultures has also interested very much Korean ambassador Dongsun Park.
For the old and new friends of modern dance tomorrow evening will promise something very tasty. The show will start at 7 p.m. Tickets can be also bought from the theatre 1.5 hours before the show. Welcome!

PDC kuvat/ photos: Esa Kyyrö

maanantai 12. syyskuuta 2011

PDC:n vierailu Soulissa kesällä 2011

Tanssitaiteilija Mikko Lampinen vieraili koreografina kansainvälisessä yhteistyöproduktiossa Soulissa kantaesityksellään Bound till beyond. Soulin MTeatterin kutsusta PDC Pori Dance Companyn tanssijat Riikka ja Meri Tankka sekä kolme korealaista MTeatterin tanssijaa esittivät teoksen ensi kertaa yleisölle 7.6.2011 International Pocket Dance Festivalilla.

Tiivistelmä teoksesta Bound till beyond

Aistimme ja vartalomme asettavat meille maailmassa tiettyjä rajoja siinä missä myös vapauksia. Kuten ne asettavat kalalle vedessä tai linnulle taivaalla. Tunnistamalla kaikki ympäristöstämme saamamme impulssit meidän olisi mahdoton ja ehkä tarpeeton elää. Onko se edes haluttavaa? Tapamme tarkkailla asioita ympärillämme tekee meistä sofistikoituneempia, mutta uskon kaiken takana aina säilyvän yhteyden johonkin alkukantaisempaan sekä luontoon. Voimmeko aina tunnistaa, mikä on taidetta (tehtyä) ja mikä luonnollista? Mikä johtaa meitä ja mitä me johdamme? Olisi mielenkiintoista löytää teoksen läpi tie katsoa ja nähdä ne hetket, jotka panevat meidät pysähtymään tai ottamaan askeleen lähemmäs toista olentoa. Asiat ja hetket, jotka koskettavat kaikkia huolimatta alkuperistämme. Päätös auttaa tarvitsevaa tai sysäys liikkeelle jonkin muun ulkoisen ärsykkeen voimasta. Ja yrittäessämme tarttua kaikkeen mahdolliseen ympäröivään, liike jatkuu.
-Mikko Lampinen

Otteita korealaismediasta

"Tanssijoiden liike saa heidät näyttämään kuin joltakin yhtenäiseltä, pehmeältä ja orgaaniselta. Yhteydestä syntyy muotoja. Energia kiertyy heidän ympärilleen sen sijaan että se haihtuisi ilmaan. Liike seuraa toista. [...] Ei ole varmaa, kuka nojaa kehen. Mutta heidän vartalonsa tukevat toisiaan, eikä kukaan kaadu. He kesyttävät ja tulevat kesytetyiksi. [...] Viisi mykyä (tanssijaa) ponnahtaa kohti abstraktin ja todellisen rajaa musiikin mukaan. [...] Viidestä tanssijasta muodostuu viisi terälehteä, jotka aukeavat. Mutta kohta kukka sulkeutuu jälleen. Moninaisia tunteita ilmaistaan vartaloilla. Ihmisen ruumis on yhtä aikaa sekä aktiivinen että laiska."


Soulissa järjestetyn International Pocket Dance Festivalin puitteissa myös keskusteltiin tanssista. KNS Korea News System raportoi 28.5.2011 tapaamisesta, johon osallistuivat Korean lupaavimmat koreografit sekä alan kansainväliset taiturit, mukaan lukien PDC Pori Dance Companyn Liisa Nojonen.