PDC Tanssikuu -festivaali 2014: kepeitä unia ja syviä ajatuksia/ PDC Tanssikuu Festival 2014: Sweet Dreams and Deep Thoughts

(NOTE: ENGLISH TRANSLATION CAN BE FOUND BELOW THE FINNISH TEXT)

Jo useana keväänä järjestetty PDC Tanssikuu -festivaali keräsi n. viikko sitten tanssin ystävät kokemaan kansainvälisen ohjelmiston antia Porin Teatteriin. Esityksien joukossa oli niin kantaesityksiä kuin vierailevien tähtien taidonnäytteitä. Kolmipäiväisen tanssifestivaalin puitteissa juhlistettiin myös PDC Pori Dance Companyn 25. toimintavuotta.

Yksi esityksiä seuranneista oli Aasian modernin tanssin suurvaikuttaja Madam Wansoon Yook. Hän on seurannut PDC Pori Dance Companyn tanssijoita jo pidemmän aikaa.
- Meri [Tankka], Riikka [Tankka] ja Riku [Lehtopolku] olivat 10-12 vuotta vanhoja, kun he tulivat Koreaan esiintymään kansainvälisille lasten tanssifestivaaleille. Olen seurannut heidän kasvamistaan lavalla, Madam toteaa.
Madam Wansoon Yook muistelee ryhmän tanssijoiden alkutaivalta lämmöllä:
- Vaikka he olivat vasta lapsia, jopa niin nuorina he näyttivät jo taiteilijoilta. Liisa [Nojonen] on taiteilija ja myös HYVÄ opettaja.

Korean kulttuuriministeriön tuella festivaalin ohjelmistossa nähtiin tällä kertaa mm. viime vuoden SCF-festivaaleilla palkitun Hwa Suk Leen teos One Hundred and Eight. Tämä oli Hwa Suk Leen ryhmän ensimmäinen vierailu Euroopassa. Kuten PDC:n taiteellinen johtaja Liisa Nojonen huomauttaa Satakunnan Viikolle antamassaan haastattelussa (SV 8.4.2014), kansainvälinen yhteistyö on ollut hedelmällistä ja kohottanut Suomen tanssin tasoa sekä arvostusta. Madam Wansoon Yook on samoilla linjoilla:
- [PDC] tuo tätä taidetta meille ja me puolestaan heille, joten vaihtomme on ollut todella onnistunutta. Tänä vuonna meiltä Koreasta kutsuttiin mukaan kaksi koreografia, jotka on valittu todella hyvin.

Festivaalin ensimmäisenä iltana nähty suomalaisen Carl Knifin kantaesitys The Orchestra rakentui koreografin itsensä mukaan musiikilliselle ja liikkeelliselle leikittelylle. Knif halusi teoksessaan rinnastaa tanssiryhmän orkesteriin ja liikkeen musiikkiin. Tero Saarinen Companyn riveissä tanssinut Knif ei kuitenkaan tällä teoksellaan täysin voittanut Satakunnan Kansan kriitikko Mikko I. Eloa puolelleen. Kuten Elo teoksesta kirjoittaa (SK 15.4.2014): The Orchestra on viihdyttävä ja oivaltava leikki tanssin ja musiikin suhteesta, mutta syvällisempiä tasoja teoksesta on turha etsiä.

Ensimmäisen illan ohjelmistosta kriitikkoon tekivät suuremman vaikutuksen korealaisen Yang Hee Chon Mumbling Desert sekä Israelista Alankomaiden kautta saapuneen Sagi Grossin One Charming Night. Yang Hee Cho voitti viime vuonna SCF:n Grand Prix -palkinnon sekä saman festivaalin parhaan tanssijan palkinnon. Elo kirjoittaakin, että [tanssijan] jokainen lihas on kuin oma, itsenäinen roolihenkilönsä tämän sooloteoksessa. Hän kehuu teoksen olevan vaikuttava esimerkki korealaisen tanssitaiteen korkeasta osaamisesta ja pienimpiin yksityiskohtiin ulottuvasta tarkkuudesta.

The Orchestran tavoin myös PDC Tanssikuun toisena päivän uudelleen nähty Sagi Grossin One Charming Night vääntää Elon mukaan draama- ja syvyyslukemia vielä Mumbling Desertistäkin pykälän isommalle. Identiteetin muodostumiseen liittyvä teos käsittelee ulkomaalaisen asemaa Euroopassa. Kuten Elo havainnoi: [siinä] tanssijoiden liikekieli on raskasta ja painokasta, täysin vailla pyrkimystä silmiä hivelevään estetiikkaan. Sormella osoittelu ja vimmainen huitominen ovat tehokeinoja, jotka saavat katsojankin kavahtamaan.

Alkujaan eri tanssijoiden tanssima One Charming Night sai nyt kantaesityksensä Suomessa PDC:n tanssijoiden voimin. Teos vaikutti myös Madam Wansoon Yookiin.
- Sen liikkeet olivat hyvin voimakkaita. Me emme [koskaan ennen] ole kuulleet tätä tarinaa ja on hyvin tärkeää saada kuulla siitä. Teoksen liikekieli antoi minulle hyvin voimakkaan tunteen. Siinä oli humaaniutta ja jotakin surullista, hän kuvailee.

PDC Tanssikuun toisen illan kohokohtiin kuului korealaisen Hwa Suk Leen One Hundred and Eight, josta Satakunnan Kansan Mikko I. Elo kirjoittaa mm. seuraavaa (SK 16.4.2014): Vaikuttavan esityksen dynamo on Hwa Suk Leen lavapreesens. Hallitut pienet eleet ja liikkeet ilmaisevat enemmän kuin tunnin akrobaattinen huhkiminen.

Tanssikuun toisen illan ohjelmassa oli lisäksi venäläistaituri Vladimir Varnavan tanssima ja luoma sooloteos Dream Caused by the Flight. Vaikka teos oli luonteeltaan aivan toista maata korealaisesityksen kanssa, sekin valloitti. Kuten Mikko I. Elo kirjoittaa: Taitava venäläinen venyy niin huimaan akrobatiaan kuin ilmeikkääseen mimiikkaan, eikä esityksestä vauhtia puutu. Lopussa uni lentoonlähdöstä taitaa päättyä karuun herätykseen, mutta päällimmäisenä katsojan mieleen jää silkka liikkeen ilo.

Tanssikuun huikean esityskimaran päätti aiemmista vuosista tuttuun tapaan Tanssin Gaala, jossa nähtiin lisää kansainvälisten vieraiden esityksiä sekä kotimaista osaamista. Kiitos kaikille mukana olleille!

HUOM! Tulossa pian: Ronja Ryövärintytär!



IN ENGLISH:

PDC Tanssikuu 2014 Festival

About a week ago we ended this spring's PDC Tanssikuu festival, which has gathered dance fans on many years to Pori Theater to experience our international program. Now the festival offered both premieres and performances from talented guest stars. These three festival days were also a celebration of PDC Pori Dance Company's 25th year.

Among the audience was the great lady of the Asian modern dance scene, Madam Wansoon Yook. She has followed PDC Pori Dance Company's members for a long time.
- Meri [Tankka], Riikka [Tankka] and Riku [Lehtopolku] were 10-12 years old when they came to Korea to perform, when there was a children's international festival. I watched them growing up on the stage, Madam says.
Madam Wansoon Yook remembers these dancers' early years warmly:
- Even though they were children, they already looked like they were artists. Liisa [Nojonen] is really an artist and also a GOOD teacher.

The Korean Ministry of Culture helped to bring Korean performers to this festival again. At this time one of these performers was SCF awarded choreographer Hwa Suk Lee with his choreography One Hundred and Eight. He and his group of dancers were visiting in Europe now for the very first time. As PDC Pori Dance Company's Artistic Director Liisa Nojonen tells in the interview for Satakunnan Viikko (SV Apr 8th 2014), this international collaboration has been fruitful and leveled up Finnish dance and made it more respected. Madam Wansoon Yook has similar thoughts:
- [PDC] brings this art to us and also we bring it to them, so our exchange has been really succesful. This year two dance choreographers [from Korea] were invited to here and they were chosen so well.

The first festival day offered a premiere (The Orchestra) from a Finnish choreographer Carl Knif. Mr. Knif himself explained that his choreography was built on musical and kinetic playing. He wanted to make the dance group be like an orchestra and the movements like music. Mr. Knif, who has also danced in Tero Saarinen Company, didn't quite win Mikko I. Elo, the critic of Satakunnan Kansa, on his side with this piece. As Mr. Elo writes (SK Apr 15th 2014): The Orchestra is an entertaining and insightful play of the relationship of dance and music but it won't give you anything deeper.

From the first day's program Mr. Elo found the best the choreographies by Korean Yang Hee Cho (Mumbling Desert) and Sagi Gross (One Charming Night), who is originally from Israel but has lived a long time in the Netherlands. Yang Hee Cho won in 2013 the Grand Prix of SCF festival and was also chosen as the best dancer of this same festival. Mr. Elo points out how each of the dancer's muscles seem to be like a different character in this solo dance. The critic praises Mumbling Desert: It's an impressive example of the high quality of the Korean dance art and detailed precision.

Both Sagi Gross' One Charming Night and Carl Knif's The Orchestra were seen again on the second festival day. Mikko I. Elo finds Mr. Gross' choreography even deeper and more dramatic than Yang Hee Cho's Mumbling Desert. One Charming Night is related to identity forming and the difficulties of being a foreigner in Europe. As Mr. Elo writes: [in it] dancers have heavy movements, moves without an aspiration to be esthetically beautiful. There's pointing fingers and outbursts which can give shivers even to an audience member.

One Charming Night was originally performed by other dancers but now it was premiered in Finland with PDC Pori Dance Company members. The choreography touched also Madam Wansoon Yook.
- Its movements are very powerful. We never heard about the story [before] but it's very important to know about it. The movement gave me a very strong feeling. There's humanity and something sad in it, she says.

One of the great moments of The PDC Tanssikuu 2014 Second show was Korean Hwa Suk Lee's One Hundred and Eight. Mr. Elo writes about it (SK Apr 16th 2014): The dynamo of this impressive performance is the presence of Hwa Suk Lee. The small and controlled movements express more than a hour's acrobatic wiggle and waggle.

Russian talent Vladimir Varnava brought his solo choreography (Dream Caused by the Flight) also to the second festival day. Although the solo piece is very different when compared to the Korean performance, it was taken positively. As Mikko I. Elo writes: This talented Russian can wild acrobatics but also expressive mimicry and the performance doesn't have a lack of speed. In the end the dream of flying is perhaps interrupted by a rough awakening but still the viewer can think nothing else but the joy of moving.

The festival ended with Dance Gala, like many times before. The Gala offered both international guest performances and Finnish dance art. We wish to thank everybody involved!

Note! Coming soon: Ronja Ryövärintytär - Ronja the Robber's Daughter!

PDC Tanssikuun 2013 tunnelmia/ The Vibes of PDC Tanssikuu 2013

[In English after the Finnish text.]
Viikko sitten tiistai-illan näytökseen Porin Teatterissa huipentunut PDC Tanssikuu 2013 jätti tuskin ketään yleisöstään kylmäksi. Kuten oli luvattu, esityksistä välittyi paljon: elämän syke, hiljaisuus, kosketus ja intohimo. Iltojen kansainvälisesti korkeasta tasosta on osaltaan kiitettävä jälleen Korean kulttuuriministeriön ja The Modern Dance Promotion of Korean kanssa tehtyä yhteistyötä.

Tanssikuun 2013 ensimmäisen illan aloitti Jung Eun-Kimin koreografia Silence - ecneliS, joka tällä erää nähtiin Kati Aallon tanssimana. Tämän suomalaisen metsän inspiroiman soolokoregrafian viime vuonna esittänyt Riikka Tankka tanssi sen uudelleen Tanssikuun toisena iltana. Satakunnan Kansan toimittaja Mikko I. Eloa siteeraten, tanssijoiden ”tulkintojen vahvuuksia on tarpeetonta verrata, sillä kumpikin onnistuu välittämään teoksen vaatimat tuntemukset hiljaisuuden ja kaaoksen suhteesta.” (SK 27.3.2013)

Niin ikään sunnuntai-illan näytöksessä nähty Soulin kansainvälisen koreografiafestivaalin soolosarjan voittaja vm. 2012, Kim Boran laatima ja tanssima teos A Long Talk to Oneself, sai katsojilta kiitosta koskettavuudestaan. Illan päätteeksi järjestetyssä taiteilijoiden ja yleisön keskustelutilaisuudessa useampikin katsoja kertoi traagisia muistoja kerranneen teoksen liikuttaneen heidät kyyneliin asti. Mikko I. Elo kirjoitti Kim Boran rohkean teoksen ”ravisuttaneen kaikkein voimakkaimmin.” (SK 26.3.2013) Kuten Elo kuvaili: ”Viestin julki tuominen vaatii ponnistelua […]. Syntyy ajatus siitä, kuinka vaikeaa kipeiden, henkilökohtaisten asioiden jakaminen usein on.”

Silence – ecneliSin tapaan myös Geon Hyauk Jinin teos Accompany nähtiin sekä Tanssikuun aloitus- että toisena iltana. Spain Masdanza -festivaalin kansainvälisen koreografiakilpailun Grand Prix'n ja Soulissa koreografiafestivaalin juryn erikoispalkinnon viime vuonna voittanut Accompany sisältää määritelmän saman sydämen ja ajatusten jakamisesta. Geon Hyauk Jinin itsensä ja Han Sun Chunin täsmällisen tarkka yhteistyö lavalla sai suitsustusta mm. taiteilijaprofessori Jorma Uotiselta:
- Minua kiehtoo se, että molemmalla [tanssijalla] on jotakin, joka on eurooppalaiselle tai länsimaiselle ihmiselle vaikeaa saavuttaa liikkeessä, tämä huikea voimakkuus.
Geon Hyauk Jinin mukaan he olivat löytäneet oman tiensä, joka ei ollut aivan heidän opettajiensa antaman mallin mukainen, mutta heille se tanssijoina toimi.

Tanssikuun ensimmäisen illan päätösnumero, Mikko Lampisen sooloteos Juuri, jonka koreografi myös tanssi itse, kuvasi juurien levittämistä uusiin ulottuvuuksiin jatkuvasti eri utiliteettien avulla. Lampisen sinikasvoinen hahmo herätti keskustelua jälkeenpäin mm. juuri värinsä takia. Lampinen huomautti värillä olevan eri merkityksiä eri henkilöille. Hänen oma ajatuksensa sinisestä oli, että se liittyisi elämään ja veteen.

Maanantaina 25.3. ensi-iltansa saanut Liisa Risun teos Tyttö oli Mikko I. Elon mukaan leikkisä. Neljä blondeihin peruukkeihin puettua tanssijaa (Kati Aalto, Anna Nevala, Meri Tankka ja Riikka Tankka), kuvasi Bachin sävelin säestyksellä stereotyyppejä, joihin naiset asetetaan. Tytön ”matemaattisen tarkkojen liikeratojen” vastapainoksi illassa oli tarjolla myös toinen ensiesitys, Geon Hyauk Jinin Venus: A Blind Angle. Sen maailmaa Elo kuvasi mm. sanoin: ”Hidastetut, hallitut liikeradat luovat tuonpuoleisen tunnelman, joka ei tavitse tarinaa tuekseen. Tanssijoiden saumaton yhteispeli huokuu poikkeuksellista ykseyttä.” Venus: A Blind Anglen tanssijat olivat kaikki PDC Pori Dance Companyn riveistä.

Kolmipäiväisen festivaalin huipennus koettiin tiistaina 26.3., jolloin yleisöllä oli mahdollisuus kokea Liia Risun Tyttö sekä Geon Hyauk Jinin Venus: A Blind Angle uudelleen. Illan päätteeksi tarjolla oli vielä värikkyydessään ja elämänilossaan varsinaiseksi kevään ylistykseksikin tulkittava Riku Lehtopolun PDC:n tanssijoille luoma Ottan Tullal. Upea kokonaisuus siis jälleen kerran. PDC:n taiteellinen johtaja Liisa Nojonen kommentoi Tanssikuun tarjontaa jo aiemmin toteamalla:
- Suomen tanssitaiteelle tekee hyvää, kun saamme vierailevia tähtiä muista kulttuureista ja itse samalla pääsemme tutustumaan muiden tekemiseen. (Satakunnan Työ, 21.3.2013)



IN ENGLISH:

A week ago PDC Tanssikuu 2013 festival ended in Pori Theater, Pori Finland, and it probably left no one in the audience cold. As it was promised, the shows offered much: the beat of life, silence, a touch and passion. We must once again praise Korean Ministry of Culture and The Modern Dance Promotion of Korea for their participation to these high quality shows.

The first Tanssikuu 2013 night was started with Jung Eun-Kim's choreography Silence - ecneliS, which was seen performed by Kati Aalto. This piece, inspired by a Finnish forest, was performed earlier by Riikka Tankka, who reprised her performance of this solo piece on the second night of Tanssikuu 2013. Journalist Mikko I. Elo from Satakunnan Kansa wrote: "there's no need to compare the strenghts of [their] versions, because they both managed to forward feelings of the relations of chaos and silence." (SK 3-27-2013)

Another choreography on the first night of Tanssikuu 2013 was a winner of Seoul's international choreography festival 2012 (solos). Kim Bora's solo A Long Talk to Oneself was praised, because many found it very touching. In the discussion between the artists and the audience, which took place after the show, several audience members told that they had had tears in their eyes. A Long Talk to Oneself was full of tragical memories. Mikko I. Elo wrote of Kim Bora's brave piece that it "shook the viewer more than anything else." (SK 27.3.2013) As he put it: "Bringing up the issue takes a lot of effort [...]. The piece gives an idea how hard it often is to tell about touchy, personal issues."

Silence - ecneliS wasn't the only choreography which was seen both on the first and the second night of Tanssikuu 2013. Another one was Geon Hyuak Jin's Accompany. It had won Spain Masdanza festival's Grand Prix and the special award by the jury of Seoul's choreography festival 2012. Accompany was trying to define the word in terms of sharing the same heart and thoughts. The choreography was performed by Geon Hyuak Jin himself and Han Sun Chun. Their meticulous co-operation was pointed out by professor and choreographer Jorma Uotinen:
-What fascinates me is that both [dancers] have, something that is very difficult to find for an European or Western people to catch in movement, this amazing intensity.
Geon Hyuak Jin told he and his dancing partner had found their very own way to make it. It wasn't quite how their teachers had wanted them to do it but it worked for them.

The last performance of Tanssikuu 2013 first night was Mikko Lampinen's solo Juuri (Root). It pictured how a person can spread his roots all of time into new dimensions with different utilities. Afterwards it was discussed why for example Lampinen's character had a blue face. He pointed out that colours had a different meaning for different persons. However, the choreographer himself saw the blue colour as a colour of life and water.

On Monday (Mar 25h) Tanssikuu offered again new premieres. Liisa Risu's Tyttö (Girl) was in Mikko I. Elo's words "playful". Bach was played and four female dancers in blond wigs (Kati Aalto, Anna Nevala, Meri Tankka and Riikka Tankka) were representing stereotypes of women. "The mathematically exact movements" of Girl got somekind of an opposite from Geon Hyauk Jin's Venus: A Blind Angle. Of that Mikko I. Elo wrote: "Slow, controlled movements create unrealistic, almost non living atmosphere, which doesn't need a story to keep itself together. The dancers make seamless work together." All the dancers of Venus: A Blind Angle were from PDC Pori Dance Company.

The three day festival ended on Tuesday (Mar 26th), with Liisa Risu's Tyttö (Girl), Geon Hyauk Jin's Venus: A Blind Angle and Riku Lehtopolku's Ottan Tullal. Colourful and happy Ottan Tullal was a perfect end for the night, since it's spring time and Finnish nature will soon start to wake up after a long winter again. In general, these three fine nights gave a lot to the audience. As the artistic director of PDC Pori Dance Company told earlier in an interview:
- It has an good affect for Finnish dance art, when we have guests from other cultures and have a chance to see what others do. (Satakunnan Työ, 3-21-2013)

PDC Tanssikuu 2012: Yleisöltä ja taiteilijoilta/ PDC Tanssikuu 2012: From the audience and the artists

(You can find English translation below the Finnish text.)

- Todella oli niin mahtavaa. En tahdo käsittää, että ihmiset pääsevät näin upeasti ja kevyesti liikkumaan, toteaa Eeva Palokunnas. Hän oli yksi kansainvälistä PDC Tanssikuu 2012 -esityksiin saapuneista. Yleisössä kävi tyytyväinen hyrinä kautta kolmipäiväisen tapahtuman. Tätä osoittaa myös PDC Tanssikuu – Second -iltaan saapuneen Mikko Rantasen kommentti:
- En ole itse tanssin harrastaja, mutta tykkäsin tosi paljon. Tämä oli aivan jotakin muuta kuin odotin – tämä ylitti odotukset.

Sekä sunnuntaina 1.4. että maanantaina 2.4. esitetty Jouka Valkaman koreografia, Saarrettu huone, oli toinen teoksista, jotka nähtiin tällä kertaa kahdesti kolmipäiväisen tapahtuman sisällä. Neljän tanssijan (Meri Tankka, Ima Iduozee, Mikko Lampinen ja Riku Lehtopolku) tanssissa kuvataan ihmisten välisiä kohtaamisia.

Performanssin elävyys ja kehittyminen voi näkyä jopa näin pienessä ajassa, ja se nousikin esiin illan päätteeksi järjestetyssä taiteilijoiden ja yleisön keskusteluhetkessä. Sunnuntain näytöksessä kantaesitetty teos näyttäytyi ensimmäisellä kerralla erään yleisön edustajan mukaan maskuliinisena, mutta jo toisella kerralla feminiinisenä.
- Monet katsojat kertoivat nähneensä sunnuntaina teoksen vain yhden tanssijan näkökulmasta – jotkut Merin, jotkut taas Iman. Luulen, että maanantain esitykseen vaikutti se, että olimme siinä rennompia ja rauhallisempia, Mikko Lampinen arveli.

Saarretussa huoneessa käytetyt valotehosteet herättivät nekin mielipiteitä. Satakunnan Kansan toimittaja Mikko I. Elo kirjoitti arvostelussaan, että: ”Voimakkaat takavalot ja hypnoottinen musiikki lisäävät draaman tuntua. Tyylilaji muuttuu komedialliseksi toiminnaksi, kun Tankka ja Iduozee nappaavat Tähtien sodasta tutut valomiekat käteensä.” (SK 3.4.2012.) Vähän vanhempaa katsojapolvea edustanut Taina Huhtala huomautti kuitenkin esityksen väliajalla, että voimakkaat efektit voivat myös aiheuttaa migreeniä.
- En yleensä kaipaa ylimääräisiä efektejä. Minusta nämä hyvät tanssijat pystyvät ilmaisemaan kehoillaan kaiken tarpeellisen, hän kertoi.

Korealaista eleganssia
Kansainvälisen Tanssikuun kansainvälinen osuus muodostui tällä kertaa vahvasti PDC Pori Dance Companyn yhteistyöstä Koreaan. Yleisesti ottaen yhdistelmää pidettiin ilmeisen mukavana, mitä kuvaa Asko Lavikaisen kommentti:
- Esitykset olivat erilaisia, mutta ihan kivaa tämä erilaisuus aasialaisten ja suomalaisten välillä.

Keskustelussa tanssitaiteilijoiden ja yleisön välillä puhetta johtanut koreografi-tanssija Jorma Uotinen totesi sekä PDC Tanssikuu – Second -illassa että sitä seuranneessa Tanssin Gaalassa nähdystä korealaisteoksesta Transformed Sense:
- Olin hyvin otettu teoksen eleganssista, sen terävästä liikkeestä, vauhdista ja liikkeen täsmällisyydestä.

Transformed Sense, Ryu Seok-Hoon koreografia, kirvoitti Satakunnan Kansan Mikko I. Elon kirjoittamaan: ”[K]aksikko Ryu Seok-Hoon ja Lee Yun-Kyung tarjoaa äärimmäisen hienoviritteisen tanssillisen dialogin. Alkujakson hitaudesta ja pysähtyneisyydestä kasvaa vähitellen kiihtyvä, omintakeisen elekielen kuljettama esitys.” Mainittu tanssijapari on tosielämässäkin pariskunta. Aasialaisen modernin tanssin grand lady Madam Wansoon Yook kuvasi lahjakkaiden suojattiensa esitystä seuraavasti:
- Alusta loppuun asti he etenevät kuin aalto. He antavat vaikutteita toisilleen ja puhuvat liikkeen kautta.

Liikkeen kautta kommunikointi on kansainvälisessä tanssitoiminnassa oleellista. Jorma Uotinen painotti keskustelussa PDC Pori Dance Companyn ja korealaisten yhtiestyökumppanien pitkäaikaisen yhteistyön kallisarvoisuutta. Samalla hän muistutti tanssin erityispiirtestä.
- Yhteistyö onnistuu tanssin kautta, vaikka emme aina puhuisikaan aivan samaa kieltä.

****************************
IN ENGLISH:

PDC Tanssikuu 2012: From the audience and the artists

- It was really marvellous. It's hard to understand how people can move so wonderfully and lightly, said Eeva Palokunnas. She was one of the many happy viewers of the PDC Tanssikuu 2012 festival. Also Mikko Rantanen, who had came to see the PDC Tanssikuu - Second show, felt very positive of the evening:
- Dancing is not one of my hobbies but I liked this very much. I expected something completely else from this evening but it was even better.

Choreographer Jouka Valkama's Saarrettu huone was one of those pieces which was seen twice during this three days festival. In this piece for four dancers (Meri Tankka, Ima Iduozee, Mikko Lampinen and Riku Lehtopolku), dancers picture encounters between different people.

A live performance is always alive and changing, even in this short time (Saarrettu huone was premiered on Sunday April 1st, and seen again on Monday April 2nd). This subject was brought up also in conversation between the artists and the audience after the show. According to one member of the audience, she felt that on Sunday the piece was more masculine than on Monday.
- Many viewers told to us that they saw this piece only from one point of view - some saw it from Meri's point, some from Ima's point. I believe on Monday we we're more relaxed and peaceful and that affected to the feeling of the whole piece, Mikko Lampinen guessed.

There was also opinions on the light effects in Saarrettu huone. Mikko I. Elo from Satakunnan Kansa newspaper wrote in his criticism: "Strong back lights and hypnotic music increase the feeling of drama. The piece's genre changes to comical action, when Tankka and Iduozee crab Star Wars light sabers into their hands." (Satakunnan Kansa April 3rd 2012.) A member of silghtly older audience, Taina Huhtala, brought up on the permission of the show, how some effects can also cause migraine headache.
- I don't usually wish to see special effects. I think these great dancers can express everything needed with their bodies, she said.

Korean elegance
This year's PDC Tanssikuu had a strong Korean co-operation. The audience seemed to be pleased from what they saw on the stage.
- The performances were different but these differences between Asian and Finnish dancers are enjoyable, Asko Lavikainen told.

Choreographer and dancer Jorma Uotinen, who leaded the conversation between the artists and the audience after the show, expressed his positive feelings too. Korean piece, Transformed Sense, which was seen both in PDC Tanssikuu - Second and Dance Gala, got nothing but praises from him:
- I was very taken of the sharp movement and the fastness and the preciseness in the movement, and how elegant it was.

Transformed Sense, choreographed by Ryu Seok-Hoon, got very positive feedback also from the critic of Satakunnan Kansa: "Ryu Seok Hoon and Lee Yun-Kyung create supreme elegant dialogue through their dance. From its slow beginning the piece accelerates, and it is delivered with a very original body language." The dancers are a real-life couple. Madam Wansoon Yook, Grand Lady of Asian modern dance, told about them:
- From the beginning to the end they have a wave. They give an influence together. They talk through their movement.

Talking through movement is important in international dance co-operation. In the discussion between the artists and the audience Jorma Uotinen pointed out, how valuable it is that PDC Pori Dance Company and Korean co-workers have this co-operation together. He also reminded what is special in dancing.
- We can manage co-operation through dance, even tough we don't talk quite the same language.

Kansainvälinen PDC Tanssikuu -festivaali 2012/ International PDC Tanssikuu Festival 2012

Tänä vuonna PDC Tanssikuu tarjoaa neljä kiinnostavaa ensi-iltaa ja kansainvälisiä vierailijoita Aasian tanssin huipulta. Jälkimmäisiin kuuluvat mm. Seoul International Choreography Festivalin 2011 koreografiakilpailun voittajiin lukeutuvan Ryu Seouk-Hoonin.

PDC Pori Dance Companyn pitkäaikainen yhteistyö The Modern Dance Promotion of Korean, Aasian modernin tanssin Grand Lady Madam Wansoon Yookin ja residenssiyhteistyö Soulin MTheatren kanssa tuo PDC Tanssikuuhun kaksi ensi-iltaa ja kolme korealaista tanssijaa vahvistamaan uudistunutta PDC Pori Dance Companya. Kevään produktioiden tulkinnasta vastaavat vahvaa miestanssijaa - Ima Idouzee, Jaakko Kulmala, Mikko Lampinen, Riku Lehtopolku, Jouni Majaniemi ja Sam Vaherlehto - ja dynaamiset Kati Aalto, Riikka Tankka, Meri Tankka sekä korealaiset Joung-Hwa Lee, Ah-Reum Seoung ja Hee-Jin Park. Festivaalin päättävän Tanssin Gaala - Korean Nightin juontaa tanssinlähettiläs Jorma Uotinen.

Tarkempi ohjelmisto on nähtävissä PDC Pori Dance Companyn kotisivulta! (Oikeudet ohjelman muutoksiin pidätetään.)

IN ENGLISH:

PDC Tanssikuu Festival 2012 has four interesting premieres and international visitors from the top of Asian dance world. These visitors include Ryu Seouk-Hoon, who was one winner in Seoul International Choreography Festival 2011.

PDC Pori Dance Company's long time collaboration with the grand lady of Asian modern dance, Madam Wansoon Yook (The Modern Dance Promotion of Korea) and MTheatre (Seoul) brings two premieres and three Korean dancers to PDC Tanssikuu Festival, and to the PDC Pori Dance Company group. This spring's preformances will be given to you by six strong male dancers - Ima Idouzee, Jaakko Kulmala, Mikko Lampinen, Riku Lehtopolku, Jouni Majaniemi & Sam Vaherlehto - and dynamic Kati Aalto, Riikka Tankka, Meri Tankka and Korean Joung-Hwa Lee, Ah-Reum Seoung and Hee-Jin Park. This year's festival ends to Dance Gala - Korean Night, which is hosted by dance ambassador Jorma Uotinen.

The festival program can be viewed on PDC Pori Dance Company home site! (All rights to changes in program reserved.)

Viime vuoden kohokohtia ja PDC Tanssikuu 2012/ Highlights of 2011 and PDC Tanssikuu festival 2012

(You'll find the translation in English below the Finnish text.)

Silmäys vuoteen 2011

Viime vuosi oli PDC:lle entistäkin kansainvälisempi. Soulin MTheatren kanssa toteutettu ensi-ilta, Mikko Lampisen koreografia Bound till beyond, myös esitettiin ensimmäisen kerran Soulissa 6.6.2011. Yhteistyö Soulin MTheatren kanssa jatkuu tänä vuonna. Bound till beyondin lisäksi PDC toteutti neljä muuta ensi-iltaa ja tavoitti 35 esityksellään yli 8000 katsojaa. Kiitos siitä!

Kesäkuisen ensi-illan jälkeen PDC:n tanssijat Mikko Lampinen ja Riku Lehtopolku vierailivat 23.11.2011 Soulissa SCF-Gaalassa. Samaista gaalaa tähditti myös upea tanssija Talia Paz, joka on vieraillut Suomessakin. Soulissa PDC:n tanssijat saivat kutsun Kiinaan seitsemän kaupungin kiertueelle vuonna 2013. Kiinnostuneina jäämme odottamaan tämän kiertueen toteutumista.

Tanssiryhmämme laajensi esitystoimintaansa myös Satakunnassa. PDC oli mukana Satakunnan Taidetoimikunnan Taidedosetissa, jonka oli organisoinut näyttelijä Katariina Lohiniva. Tämän eri taidemuotoja yhdistäneen projektin kautta PDC vieraili Porin Kaupunginsairaalan pitkäaikaisosastoilla, kaupungin vanhainkodeissa ja palvelutaloissa jakamassa tanssin iloa. Jokaisessa kohteessa vastaanotto oli erinomainen ja jokaisesta kohteesta vieraili myös ryhmä vanhuksia PDC:n ensi-illassa 4.12.2011, Porin Teatterissa.

Vuoden 2012 ensi-illat ja uudistunut PDC

Monipuolisista ja ilmaisuvoimaisista tanssijoista muodostuva ryhmämme toteuttaa mm. PDC Tanssikuu -festivaalin 1. - 3.4.2012 Porin Teatterissa. Ryhmä vahvistuu ja uudistuu valovoimaisten tanssijoiden kautta, jotka liittyvät joukkoomme tämän vuoden aikana. PDC Tanssikuu tarjoaa kaikkiaan neljä kantaesitystä mm. Riku Lehtopolulta, Jouka Valkamalta ja Mikko Lampiselta. Kansainvälinen yhteistyö Etelä-Korean MTheatren kanssa tuottaa yhden kantaesityksen nimeltä Beyond Hangeul. Sen koreografiasta vastaa korealainen koreografi Joung Hwa-Lee.

Joung Hwa-Leen teoksessa tanssivat PDC:stä Kati Aalto, Meri Tankka, Riikka Tankka ja uutena PDC:n tanssijana Jaakko Kulmala. Teoksessa tanssivat myös korealaiset Ah-Reum Seoung ja Hee-Jin Park. Riku Lehtopolun teoksen tanssijoina nähdään Lehtopolun itsensä lisäksi Kati Aalto, Mikko Lampinen, Jouni Majaniemi, Meri Tankka ja Riikka Tankka. Jouka Valkaman teokseen taas tempautuvat Ima Iduozee, Mikko Lampinen, Riku Lehtopolku, Meri Tankka ja koreografi itse. Tanssikuun neljännen koantaesityksen, Mikko Lampisen teoksen, tanssijoina ovat Kati Aalto, Jaakko Kulmala, AhReum-Seoung, Joung-Hwa Lee, Meri Tankka ja Riikka Tankka.

Uusien tuotantojen harjoitukset ovat alkaneet nyt heti tammikuun alussa ja harjoituksia jatketaan sekä Porissa että Helsingissä aina ensi-iltoihin asti tiiviisti.

Lisäksi Porin Teatterissa toteutuu 1. - 4.3.2012 Korean Nights PDC Tanssikuun gaalanäytöksessä. Gaalanäytöstä tähdittää mm. SCF-Festivaalin koreografiakilpailun Grand Prize -palkinnon voittaja, Ryu Seouk-Hoon ja Lee Yun-Kyung.


IN ENGLISH

A Peek Into 2011

2011 was a very international year for PDC Pori Dance Company. In June we had a premiere (Mikko Lampinen's Bound till beyond) in collaboration with MTheatre from Seoul. Our collaboration with MTheatre continues now, in 2012. In general PDC had five premieres in 2011, and we reached 8000 spectators with 35 shows. Thank you for that!

After the premiere in June PDC dancers Mikko Lampinen and Riku Lehtopolku visited in SCF-Gala, Seoul (November 2011). A brilliant dancer Talia Paz was one of the other stars of this gala. During this trip to Seoul PDC dancers got invited to China in 2013. We look forward to that tour.

Our dance group was also involved in Satakunnan Taidetoimikunta's Taidedosetti, a project organized by a local actress Katariina Lohiniva. This project's goal was to bring all kinds of arts to hospitals and rest houses. PDC was performing in several of these locations and we received excellent feedback from them.

The Premieres of 2012

In 2012 PDC will have great and fresh new dancers joining to us. From Apr 1st to Apr 3rd we will have PDC Tanssikuu festival in Pori Theatre. There will be four premieres, from which one is a collaboration with MTheatre of Seoul, South Korea. This performance, Beyond Hangeul, is choreographed by Joung-Hwa Lee. Beyond Hangeul is performed by dancers Kati Aalto, Meri Tankka, Riikka Tankka, Jaakko Kulmala and Korean dancers Ah-Reum Seoung and Hee-Jin Park.

The other three premieres are choreographed by Riku Lehtopolku, Jouka Valkama and Mikko Lampinen. The dancers of these pieces are:
- (Riku Lehtopolku's choreography) Kati Aalto, Mikko Lampinen, Jouni Majaniemi, Riku Lehtopolku, Meri Tankka and Riikka Tankka
- (Jouka Valkama's choreography) Ima Iduozee, Mikko Lampinen, Riku Lehtopolku, Meri Tankka and Jouka Valkama
- (Mikko Lampinen's choreography) Kati Aalto, Jaakko Kulmala, Ah-Reum Seoung, Joung-Hwa Lee, Meri Tankka and Riikka Tankka

PDC is rehearsing the new pieces already, and these rehearsals will continue both in Pori and Helsinki until the opening of PDC Tanssikuu. There will also be a special gala, Korean Nights, between Apr 1st and Apr 3rd 2012. Two of the stars of this gala are the Grand Prize winner of SCF-Festival choreography contest, Ryu Seouk-Hoon, and Lee Yun-Kyung.

PDC Tanssikuu 2011 päättyi hienoissa tunnelmissa

Kiitos kaikille PDC Tanssikuuhun 2011 osallistuneille! Niin Porin Teatterin lavalla kuin katsomossa koettiin suuria tunteita.

Huikea PDC Tanssikuu kirvoitti myös positiivisia sanoja medialta:

"Leikkisyyttä, särmikkyyttä, aistikkuutta. PDC Tanssikuu käynnistyy elähdyttävällä nykytanssi-illalla, jonka kolme tasokasta esitystä kurkottaa kukin kohti aivan omanlaisiaan tunnelmia. [...] Muistivihkoa kuljettavat puhtaiden tanssiosuuksien ja sanallisen ilmaisun lisäksi jaksot, jotka hyödyntävät viehättävästi liikkeen komediaa. Takkuiseen tukkaan jumiutuva harja valjastetaan naiseuteen kuuluvien ongelmien symboliksi. [...]

Illan moniselitteisin teos Hiljainen tekee jälleen vaikutuksen piinallisilla kontrasteillaan ja moniulotteisella symboliikallaan.

Meri Tankan ja Riku Lehtopolun upea pariosuus luo vaikutelmaa herkkyyden ja väkivallan vaihtelusta kahden ihmisen suhteessa."

Mikko I. Elo/ Satakunnan Kansa 19.4.2011

"Ilmassa väreilee, kun mestari [Jorma] Uotinen saapuu esittämään soolonsa Mies jota ei koskaan ollut. [...] Uotinen heittäytyy kolkkoon tekstiin ja kouristuneeseen liikkeeseen koko sielullaan ja ruumiillaan. Persoonallisen hulluuden ja epämääräisen ahdistuksen maailmaa tehostaa huikea valosuunnittelu."

Mikko I. Elo/ Satakunnan Kansa 20.4.2011

"Kohti valoa sopisi alaotsikoksi tanssikuun tiistaille, Tero Saarisen kiehtovalle nimikkoillalle. Kaikissa kolmessa teoksessa yksittäinen valonlähde hakee voimakkaan symbolisen merkityksen. Valo ilmentää vapautta, syntymää, kuolemaa, luontoa, omaa sisintä, kenties jotain meitä suurempaa kosmista voimaa. [...] HUNT antaa uniikin näytteen siitä, kuinka huima fyysinen ilmaisuvoima ja näkemyksellinen multimediavirta voidaan yhdistää visuaalisesti häikäiseväksi, painoarvoltaan massiiviseksi modernin yhteiskunnan kritiikiksi."

Mikko I. Elo/ Satakunnan Kansa 21.4.2011

PDC Tanssikuun lippuja!

PDC Tanssikuu 17.-20.4.2011 saapuu, mutta nopea ehtii vielä hankkia lippunsa. Esimerkiksi sunnuntaina 17.4. on mahdollista nähdä Jorma Uotisen Toukokuun puolella, Jenni Kivelän kantaesitys Muistivihko ja Jouka Valkaman Hiljainen. Tero Saarinen Company vierailee Porin Teatterissa tiistaina 19.4., jolloin tarjolla on mm. upea HUNT. Älä hukkaa tilaisuutta!

Lisätietoja esityksistä löydät osoitteesta www.poridancecompany.com

Lippujen tiedustelu ja varaus: p. (040) 187 6916 tai (02) 6327 203 klo 14-19