PDC Tanssikuu -festivaali 2014: kepeitä unia ja syviä ajatuksia/ PDC Tanssikuu Festival 2014: Sweet Dreams and Deep Thoughts

(NOTE: ENGLISH TRANSLATION CAN BE FOUND BELOW THE FINNISH TEXT)

Jo useana keväänä järjestetty PDC Tanssikuu -festivaali keräsi n. viikko sitten tanssin ystävät kokemaan kansainvälisen ohjelmiston antia Porin Teatteriin. Esityksien joukossa oli niin kantaesityksiä kuin vierailevien tähtien taidonnäytteitä. Kolmipäiväisen tanssifestivaalin puitteissa juhlistettiin myös PDC Pori Dance Companyn 25. toimintavuotta.

Yksi esityksiä seuranneista oli Aasian modernin tanssin suurvaikuttaja Madam Wansoon Yook. Hän on seurannut PDC Pori Dance Companyn tanssijoita jo pidemmän aikaa.
- Meri [Tankka], Riikka [Tankka] ja Riku [Lehtopolku] olivat 10-12 vuotta vanhoja, kun he tulivat Koreaan esiintymään kansainvälisille lasten tanssifestivaaleille. Olen seurannut heidän kasvamistaan lavalla, Madam toteaa.
Madam Wansoon Yook muistelee ryhmän tanssijoiden alkutaivalta lämmöllä:
- Vaikka he olivat vasta lapsia, jopa niin nuorina he näyttivät jo taiteilijoilta. Liisa [Nojonen] on taiteilija ja myös HYVÄ opettaja.

Korean kulttuuriministeriön tuella festivaalin ohjelmistossa nähtiin tällä kertaa mm. viime vuoden SCF-festivaaleilla palkitun Hwa Suk Leen teos One Hundred and Eight. Tämä oli Hwa Suk Leen ryhmän ensimmäinen vierailu Euroopassa. Kuten PDC:n taiteellinen johtaja Liisa Nojonen huomauttaa Satakunnan Viikolle antamassaan haastattelussa (SV 8.4.2014), kansainvälinen yhteistyö on ollut hedelmällistä ja kohottanut Suomen tanssin tasoa sekä arvostusta. Madam Wansoon Yook on samoilla linjoilla:
- [PDC] tuo tätä taidetta meille ja me puolestaan heille, joten vaihtomme on ollut todella onnistunutta. Tänä vuonna meiltä Koreasta kutsuttiin mukaan kaksi koreografia, jotka on valittu todella hyvin.

Festivaalin ensimmäisenä iltana nähty suomalaisen Carl Knifin kantaesitys The Orchestra rakentui koreografin itsensä mukaan musiikilliselle ja liikkeelliselle leikittelylle. Knif halusi teoksessaan rinnastaa tanssiryhmän orkesteriin ja liikkeen musiikkiin. Tero Saarinen Companyn riveissä tanssinut Knif ei kuitenkaan tällä teoksellaan täysin voittanut Satakunnan Kansan kriitikko Mikko I. Eloa puolelleen. Kuten Elo teoksesta kirjoittaa (SK 15.4.2014): The Orchestra on viihdyttävä ja oivaltava leikki tanssin ja musiikin suhteesta, mutta syvällisempiä tasoja teoksesta on turha etsiä.

Ensimmäisen illan ohjelmistosta kriitikkoon tekivät suuremman vaikutuksen korealaisen Yang Hee Chon Mumbling Desert sekä Israelista Alankomaiden kautta saapuneen Sagi Grossin One Charming Night. Yang Hee Cho voitti viime vuonna SCF:n Grand Prix -palkinnon sekä saman festivaalin parhaan tanssijan palkinnon. Elo kirjoittaakin, että [tanssijan] jokainen lihas on kuin oma, itsenäinen roolihenkilönsä tämän sooloteoksessa. Hän kehuu teoksen olevan vaikuttava esimerkki korealaisen tanssitaiteen korkeasta osaamisesta ja pienimpiin yksityiskohtiin ulottuvasta tarkkuudesta.

The Orchestran tavoin myös PDC Tanssikuun toisena päivän uudelleen nähty Sagi Grossin One Charming Night vääntää Elon mukaan draama- ja syvyyslukemia vielä Mumbling Desertistäkin pykälän isommalle. Identiteetin muodostumiseen liittyvä teos käsittelee ulkomaalaisen asemaa Euroopassa. Kuten Elo havainnoi: [siinä] tanssijoiden liikekieli on raskasta ja painokasta, täysin vailla pyrkimystä silmiä hivelevään estetiikkaan. Sormella osoittelu ja vimmainen huitominen ovat tehokeinoja, jotka saavat katsojankin kavahtamaan.

Alkujaan eri tanssijoiden tanssima One Charming Night sai nyt kantaesityksensä Suomessa PDC:n tanssijoiden voimin. Teos vaikutti myös Madam Wansoon Yookiin.
- Sen liikkeet olivat hyvin voimakkaita. Me emme [koskaan ennen] ole kuulleet tätä tarinaa ja on hyvin tärkeää saada kuulla siitä. Teoksen liikekieli antoi minulle hyvin voimakkaan tunteen. Siinä oli humaaniutta ja jotakin surullista, hän kuvailee.

PDC Tanssikuun toisen illan kohokohtiin kuului korealaisen Hwa Suk Leen One Hundred and Eight, josta Satakunnan Kansan Mikko I. Elo kirjoittaa mm. seuraavaa (SK 16.4.2014): Vaikuttavan esityksen dynamo on Hwa Suk Leen lavapreesens. Hallitut pienet eleet ja liikkeet ilmaisevat enemmän kuin tunnin akrobaattinen huhkiminen.

Tanssikuun toisen illan ohjelmassa oli lisäksi venäläistaituri Vladimir Varnavan tanssima ja luoma sooloteos Dream Caused by the Flight. Vaikka teos oli luonteeltaan aivan toista maata korealaisesityksen kanssa, sekin valloitti. Kuten Mikko I. Elo kirjoittaa: Taitava venäläinen venyy niin huimaan akrobatiaan kuin ilmeikkääseen mimiikkaan, eikä esityksestä vauhtia puutu. Lopussa uni lentoonlähdöstä taitaa päättyä karuun herätykseen, mutta päällimmäisenä katsojan mieleen jää silkka liikkeen ilo.

Tanssikuun huikean esityskimaran päätti aiemmista vuosista tuttuun tapaan Tanssin Gaala, jossa nähtiin lisää kansainvälisten vieraiden esityksiä sekä kotimaista osaamista. Kiitos kaikille mukana olleille!

HUOM! Tulossa pian: Ronja Ryövärintytär!



IN ENGLISH:

PDC Tanssikuu 2014 Festival

About a week ago we ended this spring's PDC Tanssikuu festival, which has gathered dance fans on many years to Pori Theater to experience our international program. Now the festival offered both premieres and performances from talented guest stars. These three festival days were also a celebration of PDC Pori Dance Company's 25th year.

Among the audience was the great lady of the Asian modern dance scene, Madam Wansoon Yook. She has followed PDC Pori Dance Company's members for a long time.
- Meri [Tankka], Riikka [Tankka] and Riku [Lehtopolku] were 10-12 years old when they came to Korea to perform, when there was a children's international festival. I watched them growing up on the stage, Madam says.
Madam Wansoon Yook remembers these dancers' early years warmly:
- Even though they were children, they already looked like they were artists. Liisa [Nojonen] is really an artist and also a GOOD teacher.

The Korean Ministry of Culture helped to bring Korean performers to this festival again. At this time one of these performers was SCF awarded choreographer Hwa Suk Lee with his choreography One Hundred and Eight. He and his group of dancers were visiting in Europe now for the very first time. As PDC Pori Dance Company's Artistic Director Liisa Nojonen tells in the interview for Satakunnan Viikko (SV Apr 8th 2014), this international collaboration has been fruitful and leveled up Finnish dance and made it more respected. Madam Wansoon Yook has similar thoughts:
- [PDC] brings this art to us and also we bring it to them, so our exchange has been really succesful. This year two dance choreographers [from Korea] were invited to here and they were chosen so well.

The first festival day offered a premiere (The Orchestra) from a Finnish choreographer Carl Knif. Mr. Knif himself explained that his choreography was built on musical and kinetic playing. He wanted to make the dance group be like an orchestra and the movements like music. Mr. Knif, who has also danced in Tero Saarinen Company, didn't quite win Mikko I. Elo, the critic of Satakunnan Kansa, on his side with this piece. As Mr. Elo writes (SK Apr 15th 2014): The Orchestra is an entertaining and insightful play of the relationship of dance and music but it won't give you anything deeper.

From the first day's program Mr. Elo found the best the choreographies by Korean Yang Hee Cho (Mumbling Desert) and Sagi Gross (One Charming Night), who is originally from Israel but has lived a long time in the Netherlands. Yang Hee Cho won in 2013 the Grand Prix of SCF festival and was also chosen as the best dancer of this same festival. Mr. Elo points out how each of the dancer's muscles seem to be like a different character in this solo dance. The critic praises Mumbling Desert: It's an impressive example of the high quality of the Korean dance art and detailed precision.

Both Sagi Gross' One Charming Night and Carl Knif's The Orchestra were seen again on the second festival day. Mikko I. Elo finds Mr. Gross' choreography even deeper and more dramatic than Yang Hee Cho's Mumbling Desert. One Charming Night is related to identity forming and the difficulties of being a foreigner in Europe. As Mr. Elo writes: [in it] dancers have heavy movements, moves without an aspiration to be esthetically beautiful. There's pointing fingers and outbursts which can give shivers even to an audience member.

One Charming Night was originally performed by other dancers but now it was premiered in Finland with PDC Pori Dance Company members. The choreography touched also Madam Wansoon Yook.
- Its movements are very powerful. We never heard about the story [before] but it's very important to know about it. The movement gave me a very strong feeling. There's humanity and something sad in it, she says.

One of the great moments of The PDC Tanssikuu 2014 Second show was Korean Hwa Suk Lee's One Hundred and Eight. Mr. Elo writes about it (SK Apr 16th 2014): The dynamo of this impressive performance is the presence of Hwa Suk Lee. The small and controlled movements express more than a hour's acrobatic wiggle and waggle.

Russian talent Vladimir Varnava brought his solo choreography (Dream Caused by the Flight) also to the second festival day. Although the solo piece is very different when compared to the Korean performance, it was taken positively. As Mikko I. Elo writes: This talented Russian can wild acrobatics but also expressive mimicry and the performance doesn't have a lack of speed. In the end the dream of flying is perhaps interrupted by a rough awakening but still the viewer can think nothing else but the joy of moving.

The festival ended with Dance Gala, like many times before. The Gala offered both international guest performances and Finnish dance art. We wish to thank everybody involved!

Note! Coming soon: Ronja Ryövärintytär - Ronja the Robber's Daughter!

Kansainvälinen PDC Tanssikuu Porissa - vierailijoita Aasian tanssin huipulta

Teksti:
Harald Birger Olausen

"Keskinkertaisuuteen, tai siihen mihin tietää pystyvänsä, ei pidä tyytyä, vaan on uskaltauduttava ottamaan haasteita ja riskejä - ilman niitä taiteessa ei tapahdu mitään."
Palkittu tanssija-koreografi
Liisa Nojonen
Pori Dance Companyn taiteellinen johtaja



Miten on mahdollista, että yhdestä ja samasta maaseutukaupungin tanssikoulusta on syntynyt joka vuosikymmen suomalaisen tanssitaivaan tähtikartastoon yksi voimakas ja omaperäinen tulkitsija ja tanssin uudistaja, ja vielä mies? Tero Saarista, Mikko Lampista ja uutena tulokkaana Riku Lehtopolkua yhdistää Pori ja Liisa Nojosen palkittu ja kansainvälistä mainetta niittänyt tanssikoulu, jonne jokaisella heistä on hyvät ja toimivat kaveri– ja yhteistyösuhteet vielä tänäänkin keskenään ja etenkin Jorma Uotiseen, joka on Nojosen ystävä ja innoittaja ja monessa hyvässä tanssihankkeessa myös tervetullut yhteistyökumppani.

Nojonen aloitti Cygnaeuksen koululla vuonna 1979 kolmen opettajan ja 275 oppilaan voimin. Koulu on merkinnyt suomalaisessa tanssissa usein synonyymiä tinkimättömälle laadulle, teknisen osaamisen kunnioittamiselle ja eteenpäin pyrkivälle yrittämisen ja näyttämisenhalulle.

Porissa Liisa Nojosen kutsusta on käynyt opettamassa ja tekemässä koreografioita niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin tanssin huippunimiä, kuten esimerkiksi Pattie Obey, Jorma Uotinen, Willian Spencer, Ray Tadio, Marjo Kuusela, Tero Saarinen, Tomi Kitti, Lynda Martha, Frank Chaves ja Gus Giordino.

Huhtikuun alussa kansainvälisessä PDC Tanssikuussa nähdään Porin teatterissa millaisiin mittoihin tämä vuonna 1979 alkanut Liisa Nojosen loputun tanssiunelma on tänään kasvanut, kun Porin valtaa kolmeksi päiväksi nykytanssin tuoreita huippuja niin koti- kuin ulkomailtakin tuhansien tanssiin ystävien iloksi.

Vierailijoita aina Aasian tanssin huipulta asti
Nyt neljättä kertaa järjestettävässä PDC tanssikuussa on riittänyt festivaalin taiteellisella johtajalla, Liisa Nojosella, ja hänen taustajoukoillaan paljon työtä. PDC - Pori Dance Companyn kansainvälinen yhteistyö tuo festivaaleille kolme Suomi - Korea kantaesitystä. Kiinnostavia vieraita, kaksi suomalaista kantaesitystä, koskettavia hetkiä, tanssin iloa sekä huippuvierailuja.

PDC:n kevään 2012 produktioiden tulkinnoista vastaavat Kati Aalto, Ima Iduozee, Jaakko Kulmala, Mikko Lampinen, Riku Lehtopolku, Jouni Majaniemi, Sam Vaherlehto, Riikka ja Meri Tankka, Joung-Hwa Lee, Ah-Reum Seoung sekä Hee-Jin Park.

Kolme iltaa tanssia
Festivaali kostuu kolmen tanssi-illan sarjasta, jonka aloittaa sunnuntaina 1.4. Mikko Lampisen Almost There, Joung-Hwa Leen Beyond Hangeul sekä Jouka Valkaman Saarrettu Huone. Maanantaina 2.4. ovat vuorossa Jouka Valkaman Saaretun Huoneen toinen esitys, Riku Lehtopolun Ottan Tullal sekä korealaisten vierailijoiden Transformed Sense. Festivaali päättyy komeasti Jorma Uotisen juontamaan tanssigaalaan tiistaina 3.4., jolloin nähdään toiseen kertaan korealaisten vierailijoiden Transformed Sense sekä Riku Lehtopolun Ottah Tullal. Illan aikana Suomen ensi-illan saa lisäksi Mikko Lampisen Bound till Beyond.

PDC:n takana voimakas ja persoonallinen tahtonainen sekä hyvät kansainväliset suhteet
Liisa Nojosen tanssikoululla riittää energiaa ja virtaa viedä eteenpäin tanssinharrastusta porilaisille. Vuodesta 1989 PDC:stä on vastannut oma yhdistys Keho liikkeessä ry. Nojosen hyvät kansainväliset suhteet ovat olleet yksi syy menestykseen, mutta on kyseessä myös kovasta yrittämisestä syntyvä osaaminen ja tinkimätön laaduntarkkailu, jos on uskomista Nojosen ystävää, Chicagon Illinoisista ja Gus Giordano Dance Companyssa tanssinutta Pattie Obeyta, joka kuvailee Liisaa opettajana hyvin samanlaiseksi kuin itseään. Molemmat ovat hänen mukaansa voimakkaita naisia ja persoonallisuuksia. Obey sanoo Liisan tietävän kuka hän on ja pitävän itsestään sellaisena kuin on. Obey kehuu myös Liisan johtamaa PDC:tä:
- Pori Dance Company on ryhmä, joka voi esiintyä missä vain, koska sillä on hyvin monipuolinen ohjelmisto ja tanssijat tekevät monenlaisia juttuja. Jazztanssin ja nykytanssin lisäksi he pystyvät myös helposti esittämään klassista balettia.

Taitavat miestanssijat Nojosen vahvoina valtteina
Mitä suomalainen tanssi olisi ilman Pariisissa vaikuttavaa Carolyn Carlssonia sekä porilaisia Jorma Uotista ja Tero Saarista. Myös koulun nuoremman polven kasvatti ja tulevaisuuden tanssilahjakkuus Mikko Lampinen kävi Carlssonin opissa Pariisissa ennen kuin meni ensin Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmään ja palasi sieltä Tero Saarinen Companyn kautta Pori Dance Companyyn.

Tanssiwelho Uotinen
Jokainen heistä on omalaatuisensa ja toisistaan poikkeavalla tavalla vahva miestanssija, joita yhdistää Liisa Nojosen tarkoin hankittu tinkimättömyys ja suoraselkäinen asenne tanssia kohtaan sekä tuloksellinen yhteistyö Jorma Uotisen kanssa. Uotinen teki Tero Saariselle kansainväliseen tanssikilpailun voittaneen B12-sooloteoksen sekä koskettavan miniteoksen, Huudon, Mikko Lampiselle.

Tinkimätöntä tanssinäkemystä ja ennakkoluulotonta taituruutta
Jorma Uotisen vaikutus suomalaisen tanssin kenttään ja porilaiseen tanssiin on ollut käänteentekevä mullistaen aikoinaan kokonaisen sukupolven tavan hahmottaa tanssin ja teatterin maailmaa Loputtomalla Arvoituksellaan, joka pyöri pitkään lähes tuhat katsojaa vetäneellä Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä loppuunmyytynä, mutta aivan erityisesti se on vaikuttanut, ja päinvastoin, Liisa Nojosen tanssijoihin mm. Mikko Lampiseen, jonka ihmisenlämmin radikaali tanssiestetiikka on yhtä tinkimättömällä tavalla tulevaisuutta ennakoivaa, kuin Jorma Uotisen lähes kymmenen vuoden työrupeaman jälkeen Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmälle jäähyväisiksi valmistamien esitysten Viimeinen sähke, ja silloisia tanssikriitikoita liialla ajankohtaisuudellaan ja puhuttelevuudellaan häirinnyt 1991-tanssiteos. Siinä Uotisen näyttämöllinen taikalaatikko järisytti porvarillista unviersumia penkomalla suomalaisen mielikuvituksen aidointa puolta: synkkää suvaitsemattomuutta.

Yleisölle avoimet tanssiharjoitukset
Yleisölle järjestetyissä avoimissa harjoituksissa PDC harjoittelee vimmatusti viime hetkiin saakka huhtikuun alussa ensi-iltansa saavaa tanssikoulun oman kasvatin ja Jorma Uotisen läheisenä työkaverina tunnetun Riku Lehtopolun uutta, iholle asti kutinana tuntuvaa 45-minuutin mittaista Ottan Tullal -esitystä, joka on fyysisesti vaativa ja hengästyttävä minileikki nuoresta ystävyydestä, jossa hyppivän leikillisyyden hikikarpaloiden läpi paistaa kukkaansa millä hetkellä tahansa puhkeava eroottinen viattomuus, joka viipyilee aavistuksenomaisina vihjeinä esityksessä hiljaa takaraivoon tykittävänä intialaisvaikutteisena maailmanmusiikkina, ihan kuin sen olisi valmistanut ensimmäisten aamuauringonsäteiden poiskuivaama kaste.

Koirakin mukana
Rikun tanssin liikekieli on sekä silmät avartavaa ja hiljaa sisältäpäin puhuttelevaa hyppimistä ja pomppimista että välillä taas kaunista ja vetävää, jopa syvältä koskettavaa hiljaisuutta, joka avaa sielun syvimmät syöverit. Kati Aalto ja Meri sekä Riikka Tankka, Jouni Marjaniemi ja Mikko Lampinen saavat esityksessä samat liikkeet näyttämään aina erilaisilta yhdessä. Siitä syntyy esityksen hienovireisesti puhutteleva runollisuus, jonka rauhan rikkoo vain hauskalla tavalla esityksessä mukana oleva Rikun löytämä tanssijakoira;
-Löysin sopivan Collien Porin Agilitystä mukaan esitykseeni. Koira on mukana kolmessa kohtauksessa. Koira tanssii kulkukoiran roolin. Se on hyvin valloittava ja yksinkertainen. Se edustaa myös lohtua. Koira vaan on. Siihen voi luottaa ja se on aina tyytyväinen. Esityksen lopussa monsuunisade kastelee koiran ja se on samalla sekä koiran että esityksen symbolinen puhdistautuminen kaupunkien kiireistä.

Kansainvälinen PDC Tanssikuu Porin teatterissa 1. - 3.4.2012.
Festivaalin päätösgaalan 3.4. juontaa Jorma Uotinen
Lisätiedot: www.poridancecompany.com

Tanssikuu 2011

Tanssikuu lähestyy jälleen. 17. - 20.4.2011 välisenä aikana järjestettävässä tapahtumassa ovat mukana mm. alansa huiput Tero Saarinen ja Jorma Uotinen.

Tanssikuun lippujen kysyntä on ollut suurta, joten mikäli mielit näytöksiin, varaa lippusi ajoissa!