Hetkien vaellus otti yleisönsä/ Hetkien vaellus took its audience

[NOTE: English translation after the Finnish part.]

Kuva/photo: Liisa Nojonen
Viime perjantaina, eli 7.2.14, kantaesityksensä saanut Jorma Uotisen koreografia Hetkien vaellus otettiin vastaan positiivisesti. Teos esitettiin osana Katedraali soi -musiikkitapahtumaa Turussa. Taitelijaprofessori ja koreografi Uotisen uutuusteos oli etukäteen huomioitu mm. laajalevikkisen Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla. Hetkien vaellus esitettiin tavanomaisesta poiketen Turun Tuomiokirkossa. Mutta kuten Uotinen itse asiaa Helsingin Sanomissa (7.2.14) kommentoi: ”Tuomiokirkko tuntui heti itsestään selvältä paikalta niin musiikin kuin vaellusteeman suhteen.”

Turun Sanomien kriitikko Kaisa Kurikka totesi (9.2.2014) esityksen saaneen aikaan voimakkaan kokemuksen. Hän kehui myös nuoren urkutaiteilija Pétur Sakarin lahjakkuutta. Sakari vastasi tanssiteoksen äänimaailmasta. Kuten Kurikka kirjoitti musiikista: ”Katedraali soi muhkean täyteläisesti ja taidokkaasti, mutta myös vienon herkästi.”

Länsi-Suomen kolumnisti Matti Pursiheimo huomioi uutuusteosta (15.2.) mm. seuraavin sanoin: "Esityksen aiheuttamat ensimmäiset kylmät väreet menivät selkää pitkin tulitaiteilija Antti Nergin tullessa keskikäytävää lähes pimennettyyn kirkkoon. Elävän tulen häilyvät leiskahdukset sekä varjot seinillä ja holveissa veivät ajatukset vuosisatojen taakse aikaan ennen sähkövaloja."

Teos yhdisteli musiikin ja tanssin lisäksi Fernando Pessoan runoutta. Turun Sanomien kriitikko ihaili PDC Pori Dance Companyn tanssijoiden, Meri Tankan, Riikka Tankan, Mikko Lampisen ja Riku Lehtopolun, liikekieltä ja taidokkuutta – he sopivat hänen mukaansa Uotisen veistokselliseen liikkeeseen upeasti. Liikesommittelussa korostuvat linjakkuus ja jatkuvuus, joita rytmittävät sekä tehokkaat pysähtymiset että vaativat nostot. Teos kaikkine osineen käsittelee ikiaikaisia teemoja ihmisen vaelluksesta.

Vaikka Hetkien vaellus sai kantaesityksensä juuri Turun Tuomiokirkossa, se on alkujaan suunniteltu niin, että teosta on mahdollista esittää myös muualla.


IN ENGLISH:
On last Friday, Feb the 7th 2014, Jorma Uotinen's choreography Hetkien vaellus (Passagem das horas) was performed the very first time for the public and it got a positive response. The piece was performed on Katedraali soi music festival in Turku, Finland. Before that Jorma Uotinen, who is both Professor of Arts and a choreographer, was noticed with this new work also in the popular Helsingin Sanomat newspaper. Hetkien vaellus was performed in a slightly unusual place – Turku Cathedral. However, as Mr. Uotinen himself commented to Helsingin Sanomat (Feb 7th 2014): ”It felt like this Cathedral was the right place from the beginning, because of the music and the theme of the piece.”

Critic Kaisa Kurikka from Turun Sanomat wrote (Feb 9th 2014) that Hetkien vaellus gave a strong experience for its audience. She also praised the talent of Pétur Sakari, the young organist, who was responsible of the sound-scape of this dance piece. As Kurikka wrote about the music: ”The Cathedral was both full of skillfully played massive sounds but also delicate music.”

Columnist Matti Pursiheimo from Länsi-Suomi wrote of this new piece: "The first (positive) chills came from fire artist Antti Nerg's entrée. His living fire cause a play of shadows and lights on the walls of the cathedral, a play that takes you back in time centuries ago, in time without electric lights."

The piece had different elements together: music, dance and poetry by Fernando Pessoa. Ms. Kurikka was fascinated by the talent and moves of PDC Pori Dance Company dancers. She wrote that Meri Tankka, Riikka Tankka, Mikko Lampinen and Riku Lehtopolku are excellent dancers to perform Mr. Uotinen's statuesque moves. The dance itself had harmony and continuity which were paced with effective stops and demanding lifts. This dance piece deals with the age-old themes of the journey of a man.

Although Hetkien vaellus had its premiere in Turku Cathedral, the piece is structured in a way that makes it possible to be performed also elsewhere.


EDIT 6.3.2014

Svengaten kohti joulua/ Swinging Christmas Wishes

Kuva/Photo: Esa Kyyrö

(SCROLL DOWN FOR ENGLISH TRANSLATION, PLEASE)
Marraskuun 24. on päivä, jolloin PDC Pori Dance Company tuo Porin Promenadikeskuksen lavalle swengaavan jazzkonserttinsa. Ryhmän joulukonsertin muita esiintyjiä ovat Tanssikoulu Liisa Nojosen EK-luokat, Espoo Jazz Trio ja ihastuttavat laulajat Anastasia Trizna sekä Helena Lindgren. Näyttämölle saapuu myös rakastettu tanssimaestro Jorma Uotinen, joka juontaa show'n ja saattaa myös hieman laulaa.

Kuten PDC Pori Dance Companyn johtohahmo Liisa Nojonen toteaa Satakunnan Viikon haastattelussa (SV 8.10.13), kiireisten esiintyjien saaminen yhteen ei ollut helppoa.
- [M]utta olen erittäin tyytyväinen ohjelmaamme, hän kertoo.
Muiden illan esiintyjien lisäksi hän kehuu laulajia, sekä Anastasia Triznaa, joka valmistui Pietarin taideakatemiasta näyttelijäksi ja laulajaksi vuonna 2008, että Helena Lindgreniä, joka on ollut mukana mm. Piukkojen paikkojen teatteriversiossa Marilyn Monroen ikoniseksi tekemässä Sugar Kanen roolissa.

Tässä konserttinäytöksessä PDC Pori Dance Companyn rivit ovat aiempiin poiketen erilaiset. Tanssijat Riku Lehtopolku ja Mikko Lampinen ovat molemmat kiinnitettyinä muihin produktioihin, Lehtopolku Lahden kaupunginteatterin West Side Storyyn ja Lampinen Tero Saarisen tanssiryhmään. Heidän sijastaan lavalle nousee kolme uutta miestanssijaa, lahjakkaat Vladimir Varnava, Atte Kilpeläinen ja Kalle Lähde. Loisteliaan esityksen koreografioista vastaavat teatteri- ja jazz-tanssitaituri Pattie Obey, modernin tanssin kyky Russell Adamson ja River North Dance Chicagon taiteellinen johtaja Frank Chaves.

- Laadukkaan ohjelman ohessa on oiva mahdollisuus tavata ystäviä, yhteistyökumppaneita ja samalla nostaa malja joululle, Liisa Nojonen kertoo.

Liput swengaavaan konserttiimme ovat nyt saatavilla. Kysy lisää: + 358 400 590 392, + 358 2 633 4161 or pdc (at) poridancecompany.com


********


[IN ENGLISH]br> November the 24th is the day when PDC Pori Dance Company offers you a swinging jazz concert in Pori, Finland. The group gives this Christmas show with dance school Tanssikoulu Liisa Nojonen's students, Espoo Jazz Trio and lovely singers Anastasia Trizna and Helena Lindgren. The show has also the beloved dance maestro Jorma Uotinen, who will be hosting it and perhaps singing a little bit too.

As PDC Pori Dance Company's leader Liisa Nojonen says in the interview of Satakunnan Viikko's Vesa-Pekka Järvelä, it wasn't easy to get all these busy performers together.
- But now I'm extremely happy with what we can offer, she tells.
Among other performes she praises the singers, both Anastasia Trizna, who has graduated from St. Petersburg State Arts Academy as an actress and singer in 2008, and Helena Lindgren, who has been in many productions, including Finnish theatre version of Some Like It Hot reprising Marilyn Monroe's iconic role as Sugar Kane.

In this concert the lines of PDC Pori Dance Company are slightly different than earlier. Dancers Riku Lehtopolku and Mikko Lampinen are both attached into other projects, Lehtopolku in West Side Story (Lahti City Theatre) and Lampinen in Tero Saarinen's dance group. Instead of them there's now three new male performers, talented Vladimir Varnava, Atte Kilpeläinen and Kalle Lähde. The glamourous show will have choreographies from theatre and jazz dance master Pattie Obey, modern and contemporary dance master Russell Adamson and Artistic Director of River North Dance Chicago Frank Chaves.

- This Christmas show is a great spot to get together with your friends and colleagues, Liisa Nojonen says.

The tickets for the swinging jazz music and dance concert are available now. Ask more: + 358 400 590 392, + 358 2 633 4161 or pdc (at) poridancecompany.com

PDC Tanssikuun 2013 tunnelmia/ The Vibes of PDC Tanssikuu 2013

[In English after the Finnish text.]
Viikko sitten tiistai-illan näytökseen Porin Teatterissa huipentunut PDC Tanssikuu 2013 jätti tuskin ketään yleisöstään kylmäksi. Kuten oli luvattu, esityksistä välittyi paljon: elämän syke, hiljaisuus, kosketus ja intohimo. Iltojen kansainvälisesti korkeasta tasosta on osaltaan kiitettävä jälleen Korean kulttuuriministeriön ja The Modern Dance Promotion of Korean kanssa tehtyä yhteistyötä.

Tanssikuun 2013 ensimmäisen illan aloitti Jung Eun-Kimin koreografia Silence - ecneliS, joka tällä erää nähtiin Kati Aallon tanssimana. Tämän suomalaisen metsän inspiroiman soolokoregrafian viime vuonna esittänyt Riikka Tankka tanssi sen uudelleen Tanssikuun toisena iltana. Satakunnan Kansan toimittaja Mikko I. Eloa siteeraten, tanssijoiden ”tulkintojen vahvuuksia on tarpeetonta verrata, sillä kumpikin onnistuu välittämään teoksen vaatimat tuntemukset hiljaisuuden ja kaaoksen suhteesta.” (SK 27.3.2013)

Niin ikään sunnuntai-illan näytöksessä nähty Soulin kansainvälisen koreografiafestivaalin soolosarjan voittaja vm. 2012, Kim Boran laatima ja tanssima teos A Long Talk to Oneself, sai katsojilta kiitosta koskettavuudestaan. Illan päätteeksi järjestetyssä taiteilijoiden ja yleisön keskustelutilaisuudessa useampikin katsoja kertoi traagisia muistoja kerranneen teoksen liikuttaneen heidät kyyneliin asti. Mikko I. Elo kirjoitti Kim Boran rohkean teoksen ”ravisuttaneen kaikkein voimakkaimmin.” (SK 26.3.2013) Kuten Elo kuvaili: ”Viestin julki tuominen vaatii ponnistelua […]. Syntyy ajatus siitä, kuinka vaikeaa kipeiden, henkilökohtaisten asioiden jakaminen usein on.”

Silence – ecneliSin tapaan myös Geon Hyauk Jinin teos Accompany nähtiin sekä Tanssikuun aloitus- että toisena iltana. Spain Masdanza -festivaalin kansainvälisen koreografiakilpailun Grand Prix'n ja Soulissa koreografiafestivaalin juryn erikoispalkinnon viime vuonna voittanut Accompany sisältää määritelmän saman sydämen ja ajatusten jakamisesta. Geon Hyauk Jinin itsensä ja Han Sun Chunin täsmällisen tarkka yhteistyö lavalla sai suitsustusta mm. taiteilijaprofessori Jorma Uotiselta:
- Minua kiehtoo se, että molemmalla [tanssijalla] on jotakin, joka on eurooppalaiselle tai länsimaiselle ihmiselle vaikeaa saavuttaa liikkeessä, tämä huikea voimakkuus.
Geon Hyauk Jinin mukaan he olivat löytäneet oman tiensä, joka ei ollut aivan heidän opettajiensa antaman mallin mukainen, mutta heille se tanssijoina toimi.

Tanssikuun ensimmäisen illan päätösnumero, Mikko Lampisen sooloteos Juuri, jonka koreografi myös tanssi itse, kuvasi juurien levittämistä uusiin ulottuvuuksiin jatkuvasti eri utiliteettien avulla. Lampisen sinikasvoinen hahmo herätti keskustelua jälkeenpäin mm. juuri värinsä takia. Lampinen huomautti värillä olevan eri merkityksiä eri henkilöille. Hänen oma ajatuksensa sinisestä oli, että se liittyisi elämään ja veteen.

Maanantaina 25.3. ensi-iltansa saanut Liisa Risun teos Tyttö oli Mikko I. Elon mukaan leikkisä. Neljä blondeihin peruukkeihin puettua tanssijaa (Kati Aalto, Anna Nevala, Meri Tankka ja Riikka Tankka), kuvasi Bachin sävelin säestyksellä stereotyyppejä, joihin naiset asetetaan. Tytön ”matemaattisen tarkkojen liikeratojen” vastapainoksi illassa oli tarjolla myös toinen ensiesitys, Geon Hyauk Jinin Venus: A Blind Angle. Sen maailmaa Elo kuvasi mm. sanoin: ”Hidastetut, hallitut liikeradat luovat tuonpuoleisen tunnelman, joka ei tavitse tarinaa tuekseen. Tanssijoiden saumaton yhteispeli huokuu poikkeuksellista ykseyttä.” Venus: A Blind Anglen tanssijat olivat kaikki PDC Pori Dance Companyn riveistä.

Kolmipäiväisen festivaalin huipennus koettiin tiistaina 26.3., jolloin yleisöllä oli mahdollisuus kokea Liia Risun Tyttö sekä Geon Hyauk Jinin Venus: A Blind Angle uudelleen. Illan päätteeksi tarjolla oli vielä värikkyydessään ja elämänilossaan varsinaiseksi kevään ylistykseksikin tulkittava Riku Lehtopolun PDC:n tanssijoille luoma Ottan Tullal. Upea kokonaisuus siis jälleen kerran. PDC:n taiteellinen johtaja Liisa Nojonen kommentoi Tanssikuun tarjontaa jo aiemmin toteamalla:
- Suomen tanssitaiteelle tekee hyvää, kun saamme vierailevia tähtiä muista kulttuureista ja itse samalla pääsemme tutustumaan muiden tekemiseen. (Satakunnan Työ, 21.3.2013)



IN ENGLISH:

A week ago PDC Tanssikuu 2013 festival ended in Pori Theater, Pori Finland, and it probably left no one in the audience cold. As it was promised, the shows offered much: the beat of life, silence, a touch and passion. We must once again praise Korean Ministry of Culture and The Modern Dance Promotion of Korea for their participation to these high quality shows.

The first Tanssikuu 2013 night was started with Jung Eun-Kim's choreography Silence - ecneliS, which was seen performed by Kati Aalto. This piece, inspired by a Finnish forest, was performed earlier by Riikka Tankka, who reprised her performance of this solo piece on the second night of Tanssikuu 2013. Journalist Mikko I. Elo from Satakunnan Kansa wrote: "there's no need to compare the strenghts of [their] versions, because they both managed to forward feelings of the relations of chaos and silence." (SK 3-27-2013)

Another choreography on the first night of Tanssikuu 2013 was a winner of Seoul's international choreography festival 2012 (solos). Kim Bora's solo A Long Talk to Oneself was praised, because many found it very touching. In the discussion between the artists and the audience, which took place after the show, several audience members told that they had had tears in their eyes. A Long Talk to Oneself was full of tragical memories. Mikko I. Elo wrote of Kim Bora's brave piece that it "shook the viewer more than anything else." (SK 27.3.2013) As he put it: "Bringing up the issue takes a lot of effort [...]. The piece gives an idea how hard it often is to tell about touchy, personal issues."

Silence - ecneliS wasn't the only choreography which was seen both on the first and the second night of Tanssikuu 2013. Another one was Geon Hyuak Jin's Accompany. It had won Spain Masdanza festival's Grand Prix and the special award by the jury of Seoul's choreography festival 2012. Accompany was trying to define the word in terms of sharing the same heart and thoughts. The choreography was performed by Geon Hyuak Jin himself and Han Sun Chun. Their meticulous co-operation was pointed out by professor and choreographer Jorma Uotinen:
-What fascinates me is that both [dancers] have, something that is very difficult to find for an European or Western people to catch in movement, this amazing intensity.
Geon Hyuak Jin told he and his dancing partner had found their very own way to make it. It wasn't quite how their teachers had wanted them to do it but it worked for them.

The last performance of Tanssikuu 2013 first night was Mikko Lampinen's solo Juuri (Root). It pictured how a person can spread his roots all of time into new dimensions with different utilities. Afterwards it was discussed why for example Lampinen's character had a blue face. He pointed out that colours had a different meaning for different persons. However, the choreographer himself saw the blue colour as a colour of life and water.

On Monday (Mar 25h) Tanssikuu offered again new premieres. Liisa Risu's Tyttö (Girl) was in Mikko I. Elo's words "playful". Bach was played and four female dancers in blond wigs (Kati Aalto, Anna Nevala, Meri Tankka and Riikka Tankka) were representing stereotypes of women. "The mathematically exact movements" of Girl got somekind of an opposite from Geon Hyauk Jin's Venus: A Blind Angle. Of that Mikko I. Elo wrote: "Slow, controlled movements create unrealistic, almost non living atmosphere, which doesn't need a story to keep itself together. The dancers make seamless work together." All the dancers of Venus: A Blind Angle were from PDC Pori Dance Company.

The three day festival ended on Tuesday (Mar 26th), with Liisa Risu's Tyttö (Girl), Geon Hyauk Jin's Venus: A Blind Angle and Riku Lehtopolku's Ottan Tullal. Colourful and happy Ottan Tullal was a perfect end for the night, since it's spring time and Finnish nature will soon start to wake up after a long winter again. In general, these three fine nights gave a lot to the audience. As the artistic director of PDC Pori Dance Company told earlier in an interview:
- It has an good affect for Finnish dance art, when we have guests from other cultures and have a chance to see what others do. (Satakunnan Työ, 3-21-2013)

Loistokas vierailu Pietarissa/ Glorious visit in St. Petersburg

Pietarissa nyt viikonloppuna toista kertaa järjestetyn kansainvälisen tanssitapahtuman (The International Festival of Modern Choreographic Art "The North Capital") palkinnoista kirkkaimmat päätyivät Poriin. Suuruusluokaltaan mammuttimaiseksi (2700 tanssijaa) kasvaneeseen kilpailuun osallistuivat Porista sekä PDC Pori Dance Company että Tanssikoulu Liisa Nojonen yhteensä 11 teoksella. Näiden teosten koreografioista vastasivat tällä erää Liisa Nojonen, Pattie Obey, Takako Matsuda ja Frank Chaves (jonka teoksesta Grusin Suite nähtiin ote myös Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa kyseisen show'n seitsemännellä kaudella).

PDC Pori Dance Companyn ja Tanssikoulu Liisa Nojosen saamista palkinnoista kaikkiaan seitsemän oli ykkössijoista. Kolme esityksistä sijoittui toiselle sijalle ja yksi pronssisijalle. PDC:n Meri ja Riikka Tankka voittivat molemmat kaksi kultaa ja kaksi hopeaa nyky- ja jazztanssikategorioiden sooloissa ja duetoissa. Kaikkiaan kilpailuteoksia oli eri sarjoissa keskimäärin 30-50.

Pietarin kilpailussa tanssittiin mm. jazz-, moderni-, -nyky- ja showtanssin kategorioissa. Upea kilpailu järjestettiin 1700-luvun puolivälissä rakennettuun Anichkov Palaceen kuuluvassa modernissa Karnaval -konserttitilassa.



IN ENGLISH: The International Festival of Modern Choreographic Art "The North Capital" was held in St. Petersburg Mar 1st - Mar 3rd 2013 for the second time. Several of its best prizes went to Pori, Finland. The festival had grown a lot bigger (there was 2700 dancers) this year. PDC Pori Dance Company and Tanssikoulu Liisa Nojonen (dance school), both from Pori, showed their skills there with 11 different choreographies. Their choreographers were Liisa Nojonen, Pattie Obey, Takako Matsuda and Frank Chaves (from whose Grusin Suite PDC Pori Dance Company gave a glimpse also in Tanssii tähtien kanssa [Dancing with the Stars Finland] in December 2012).

PDC Pori Dance Company and Tanssikoulu Liisa Nojonen's young dancers won seven first prizes. Three of their performances won a second prize and one came as third. PDC's Meri and Riikka Tankka won both two first prizes and two second prizes in modern and jazz dance categories. In general there was 30-50 pieces in each dance category.

In this competition of St. Petersburg dancers were competiting in jazz, modern and show dance categories. The brilliant festival was held in Karnaval Concert Hall, which belongs to beautiful Anichkov Palace.

Moderni tanssi on voimissaan/ The power of modern dance

[English translation below the Finnish part]

Korealaista ja suomalaista tanssitaidetta esitellyt PDC Pori Dance Companyn Nykytanssi-ilta 28.10.2012 sai tuoreeltaan hyvää palautetta yleisöltään. Mm. kaksi kantaesitystä, Jung-Eun Kimin Critical Mass ja Silence-ecneliS, sisältänyttä iltaa luonnehdittiin kiinnostavaksi ja erilaiseksi. Critical Mass, jossa tanssivat Tanssikoulu Liisa Nojosen EK-luokkalaiset, tutkii koreografinsa mukaan välttämätöntä määrää herkkyyttä, jolla saa aikaan tietyn muutoksen. Riikka Tankan esittämä Silence-ecneliS puolestaan sai inspiraationsa Kimin keskisuomalaisella lammella ensi kertaa kokemasta hiljaisuudesta.
Illan otsikko, I want you to be happy, täyttyi viimeistään Korean Nuori taiteilija 2008 -maininnan ja vuoden 2011 Aasian koreografikilpailun voiton saaneen tanssija-koreografi Jin-han Choin hyväntuulisessa esityksessä.
- Kaikki hymyilivät, kun hän tarjosi keksejä ja kiersi yleisön joukossa, luonnehti näytöstä katsomassa ollut Sofia Kesti.

Huuto/Scream. Photo/Kuva: Esa Kyyrö

Illan päätti Jorma Uotisen klassikkoteos Huuto, jonka Uotinen teki aikoinaan itselleen, mutta jossa miehen tuntoja ilmensi nyt Mikko Lampinen. Esitys kirvoitti pitkät aplodit, joita osa yleisöstä antoi jopa seisaaltaan.

Jin-han Choi. Photo/Kuva: Esa Kyyrö

IN ENGLISH: Both Korean and Finnish modern dance was seen in the cherished modern dance evening (Oct 28th 2012) by PDC Pori Dance Company. Audience described the evening, which included for example two premieres by Jung-Eun Kim (Critical Mass and Silence-ecneliS) with words interesting and different. According to the choreographer Kim Critical Mass, which was performed by Tanssikoulu Liisa Nojonen's students, examines how much sensitivity is needed to certain change. Riikka Tankka performed Silence-ecneliS, which was inspired by a quiet pond in mid Finland.
The main title of the evening, I want you to be happy, came true in choreographer and dancer Jin-han Choi's joyful piece. He is Korean Young artist from 2008 and the winner of Asian choreography contest 2011.
- Everybody was smiling, when he served cookies and walked among audience, described audience member Sofia Kesti.
The evening ended with Jorma Uotinen's classic piece of man's feelings. Uotinen made Scream (Huuto) originally for himself but it was now performed by Mikko Lampinen. The show ended with long applauds, some audience members applauded also standing.

Nykytanssia. Pian/ Modern Dance. Soon

Huuto/ Scream

Jin-han Choi

[English translation below the Finnish text.]

Huomenna sunnuntaina 28.10.12 on mahdollista nähdä PDC Pori Dance Companyn ja korealaisen tanssimaailman kanssa tehdyn yhteistyön uusinta antia. Porin Teatterin lavalle saapuu mm. tanssija ja koreografi Jin-han Choi. Koko esityksen nimi, I Want You to Be Happy, kertonee osaltaan paljon illan positiivisesta tunnelmasta. Kotimaisena tarjontana tässä Nykytanssi-illassa nähdään Jorma Uotisen rakastettu ja kehuttu Huuto, jonka puolestaan tanssii PDC:n Mikko Lampinen.

Huuto/ Scream

PDC Pori Dance Companyn ja Korean tanssipiirien yhteistyö on jatkunut jo pitkään ja rikkaana. Ideoiden ja elämysten jakaminen on ollut hedelmällistä. Tanssiryhmän taiteellinen johtaja Liisa Nojonen on tuonut Poriin aiemmin mm. nykytanssin ammattilaiset Joung-hwa Leen, Yun-Kyung Leen ja Ryu Seok-Hoonin. Kesäkuussa 2011 puolestaan PDC vei Souliin Mikko Lampisen koreografian Bound till beyond. Myös Etelä-Korean suurlähettiläs Dongsun Park on ollut hyvin kiinnostunut tanssin viennistä kahden kulttuurin välillä.
Nykytanssin vanhoille ja uusille ystäville on sunnuntain esityksessä taatusti tarjolla herkkua, jota ei kannata jättää maistamatta. Esitys alkaa klo 19. Lippuja on mahdollista kysyä vielä ovelta 1,5 h ennen esitystä. Tervetuloa!

Jin-han Choi

IN ENGLISH:
Tomorrow, on Sunday October the 28th 2012, everyone has a chance to see the latest result of the collaboration between PDC Pori Dance Company and Korean dance world. On the stage of Pori Theatre there will be for example dancer and choreographer Jin-han Choi. The name of the show tells a lot about the atmosphere of the evening: I Want You to Be Happy. Among Korean choreographies there will be also Finnish Jorma Uotinen's beloved and praised Scream (Huuto), which will be performed by Mikko Lampinen (PDC).
Collaboration between Finnish PDC Pori Dance Company and Korean dance community has continued well already for a long time. Ideas and experiences have been shared, which has been fruitful for both sides. Artistic director of PDC, Liisa Nojonen, has earlier brought to Pori for instance Joung-hwa Lee, Yun-Kyung Lee and Ryu Seok-Hoon, all Korean professionals of modern dance. Then again, in summer 2011 PDC travelled to Seoul with Mikko Lampinen's choreography Bound till beyond. This collaboration between two cultures has also interested very much Korean ambassador Dongsun Park.
For the old and new friends of modern dance tomorrow evening will promise something very tasty. The show will start at 7 p.m. Tickets can be also bought from the theatre 1.5 hours before the show. Welcome!

PDC kuvat/ photos: Esa Kyyrö

Uotisen Huuto valloitti Turun/ Scream in Turku

Uotisen Huuto valloitti Turun


(English version can be found below the Finnish text)
Teksti ja kuva: Harald Birger Olausen

Mikko Lampinen & Jorma Uotinen

Porilaislähtöisen tanssijakoreografi Jorma Uotisen pitkään ja hartaasti odotettu Huuto-esityksen comeback sai päivävalon Turun Aurinkobaletin järjestämässä Manifestissa viime lauantaina. Sali oli ihan tupaten täynnä Uotis-faneja, olivathan itse Uotinen ja Huudon naisosaa aiemmin esittänyt Helena Lindgren seuraamassa esitystä, ja hyvä-huudot sekä aplodit jatkuivat poikkeuksellisen pitkään.

Uotinen oli harjoituttanut Huudon Porin Dance Companyn upeaa nousujohteista uraa tekevälle Mikko Lampiselle, jonka karheanoloinen tulkinta onnistui tuomaan esille Uotisen esitykseen piilottaman miehisyyden herkät kipupisteet pehmeän ja kovan vastakkaisuudessa. Kohtalokasta naista (La Femme Fatale) näytteli Riikka Tankka.

Mikon tulkinta Uotisen klassikkoteoksesta liikutti katsojat. Mikon eläytyminen toi Huutoon hikikarpaloittain miehisen tekemisen makua paljaalla ja puhuttelevalla rehellisyydellään ja nosti Huudon esityksenä uudelle tasolle.

On lähes kansallinen taideskandaali, ettei Uotisen mestariteoksista yhtäkään ole tallennettu jälkipolville. Nyt voisimme reseptiotutkimuksen keinoin verrata Uotisen mestariteosten merkitysten muotoutumisten tilannesidonnaisuutta ja ajan siihen raivaamia uusia tulkintamahdollisuuksia.

On selvää, että Uotisen Huuto on yksi tanssitaiteemme pieniä mestariteoksia. Se kuuluu Uotisen miehisyyttä eri kantilta kommentoivaan tanssitrilogiaan, joiden muut osat ovat olleet Ballet Pathetique sekä La Diva.

Unohtaa ei sovi myöskään Uotisen Pariisista mukanaan tuomaa mestarillista valaisijaa Claude Navillea, joka loi vaikuttavilla valokäytävillään alitajuntaisen illuusion Uotisen barokkimaisesti ripsaantuneisiin pudotuksiin, missä aika heitti häränpyllyä sisäisen kellon tikittäessä muistoja unessa, josta katsoja ei sinne päästyään halunnut millään herätä.

Huuto on näistä teoksista koskettavin ja tunnelataukseltaan niin voimakas ja vaikuttava, että se on edellyttänyt sekä Uotiselta että Lampiselta poikkeuksellisen nöyrää yhteistyöskentelyä.

Uotisen tanssien viehätys piilee ihan omassa rauhallisessa runomaailmassaan, missä katsojalla on lupa istua hetkeksi ja tipahtaa totutuilta sarjatulilta, ja alkaa haaveilla runoilija Fernando Pessoan tavoin tai kulkea chaplinmaisesti ikuista kulkurin maailmankansalaisen tietään tarinan sisällä.

Eikä ihan minkä tarinan. Uotisen tanssitarinat ovat vakavalla leikkimielisydellään ”italialaistyyppisiä”; niissä on lämmin ja sykkivä sydän, lörpöttelevä ulkokuori ja intohimon salaperäiset virrat.

Uotisen runollisen tanssihumanismin freskomaisten kohtausten tunnelmat ovat voimakkaasti tunteisiin vaikuttavia selkeitä ja liikuttavia elämäntarinoita. Niiden punaisena lankana ovat järjen ja tunteen yhdistyminen rohkeuteen ja ennakoitavuuteen. Esimerkiksi teoksessaan 1991 Uotinen ennakoi suvaitsemattoman Suomen synnyn. Huuto on taas ajastaan edellä oleva ”tanssimaailman Dogville”.

Uotisen liikkeet ovat kauniita ja näyttäviä. Uotisen tanssissa ei ole kiire mihinkään. Tauoilla on pisteiden ja pilkkujen tehtävä tarinassa. Valot ovat kutsuvia. Musiikki on melodramaattista ja näyttämöllinen ympäristö kuin ratkaisuaan odottava ”Lopullinen arvoitus.”

Huudon voi nähdä vielä kerran yleisön pyynnöstä Porin teatterissa 28.10.2012 Liisa Nojosen järjestämässä I Want You To Be Happy -nykytanssi-illassa.


Scream in Turku

Text and photo: Harald Birger Olausen, translation: R. Isoviita
A long-waited comeback performance of dancer and choreographer Jorma Uotinen's Scream was seen in Manifesti, Turku last Saturday. The place was full of fans of Uotinen - Uotinen himself was there with Helena Lindgren, who danced earlier the female part of the piece. Applauds continued long after the performance.

Into his old part Uotinen had trained Mikko Lampinen, a sparkling star from Pori Dance Company. His rough-like performance succeeded to bring up those delicate and painful points of manhood which Uotinen had hidden in the piece. Riikka Tankka played the part of La Femme Fatale.

Mikko Lampinen's version of Uotinen's classic number moved the audience. Mikko's honest and moving way to perform the role raised Scream to the new level.

It's almost an art scandal that none of Uotinen's master pieces have been documented for later generations. If they were documented in audio visual form, we could now compare, how their meanings have evolved in certain situations and what kind of new readings different times give to them.

Uotinen's Scream is one of our dance master pieces, that's clear. It belongs into Uotinen's dance trilogy, which comments manhood from different sides. The other parts of this trilogy is Ballet Pathetique and La Diva.

We must not also forget gaffer Claude Naville (Uotinen brought him from Paris), who created with his stunning light paths a subconscious illusion to baroque-like parts, where time turned upside down while we saw memories in a dream, from which the audience didn't want to wake up.

Scream is the most touching from these three pieces. It's so powerful and full of emotions that its creation has meant for Uotinen and Lampinen exceptionally humble co-working.

The charm of Uotinen's dance pieces are in their very own poetry, in this world, were the audience has a permission to sit down for a while and dream like poet Fernando Pessoa or watch the story as Chaplin's tramp would have watched it.

And what a story it is! Uotinen's dances have this serious playfulness which makes them feel almost Italian; they have warm heart, from one point of view they're chatty and they also have mysterious passion.

Uotinen's poetical dance language have a strong affect to feelings and he tells moving life stories. In them, you can see sense and sensibility merging with boldness and something predictable. For example in 1991 Uotinen saw already the birth of intolerant Finland. Scream is ahead of one's time, it's "Dogville" of dance world.

The movements of the piece are beautiful and strong. There's no hurry in this dance. Pauses work like points and commas in the story. Lights are inviting. Music is melodramatic and the mise-en-scène is like a Final mystery waiting for its solving.

Scream can be seen again in Pori Theater October 28th 2012.