Tanssia Porin Taidemuseossa/ Dance in Pori Modern Art Museum

[Translation in English below the Finnish part]

PDC Pori Dance Company ilahduttaa tanssitaiteen ystäviä sunnuntaina 26.10.2014 klo 14 Porin Taidemuseossa. Osana Läntisen Tanssin Aluekeskuksen kymmenvuotisjuhlaa PDC esittää tuolloin kahden ei koreografin teoksia museon vieraille. Tule vaikuttumaan!

Esityksessä nähdään osia Jorma Uotisen tämän vuoden helmikuussa ensiesityksensä Turun Tuomiokirkossa saaneesta Hetkien vaelluksesta (musiikki: Pétur Sakari, tanssi: Meri Tankka, Riikka Tankka, Riku Lehtopolku ja Mikko Lampinen) ja PDC:n kansainvälisen kulttuurinvaihdon myötä syntynyt Jung-Eun Kimin sooloteos Silence – ecneliS (musiikki: Yongjoon, tanssi: Riikka Tankka).

Tilaisuuteen on normaali Porin Taidemuseon sisäänpääsymaksu, eli 5€/2,5€ tai perhelippu 10€.



IN ENGLISH: PDC Pori Dance Company brings joy to the friends of dance Sun Oct-26-2014 2 p.m. At Pori Art Museum. To celebrate the 10th year of dance center Läntisen Tanssin Aluekeskus, PDC performs pieces from two choreographers for museum guests. Come and be impressed by the power of dance!

The pieces are:
Parts from Jorma Uotinen's Hetkien vaellus, which premieded early this year in Turku Cathedral, Finland. Music: Pétur Sakari. Dance: Meri Tankka, Riikka Tankka, Riku Lehtopolku and Mikko Lampinen. Jung-Eun Kim's solo piece Silence – ecneliS, which was born during PDC's long time international cowork. Music: Yongjoon. Dance: Riikka Tankka.

Tickets to the performances cost the regular entrance fee of Pori Art Museum: 5€/2,5€ or family ticket 10€.

Muutoksia/Changes

Lampinen & Lehtopolku (kuva: Esa Kyyrö, Noora Isoeskeli)

(English translation after the Finnish text)
PDC Pori Dance Companyn taiteellinen johto on vaihtunut. Ryhmän perustaja ja sitä 25 vuotta johtanut koreografi Liisa Nojonen on luovuttanut haasteellisen tehtävän tanssijoina ja koreografeina tunnetuille Mikko Lampiselle ja Riku Lehtopolulle. He molemmat ovat tanssineet myös PDC Pori Dance Companyssa, Lehtopolku liki kaikissa ryhmän produktioissa. Heiltä molemmilta on myös nähty omia koreografioita vuosittaisessa PDC Tanssikuu -tapahtumassa.
Joka vuosi seitsemän mies- ja kuusi naistanssijaa produktiokohtaisesti työllistävä PDC jatkaa yhteistyötään sekä kansainvälisesti tunnettujen että kotimaassamme merkittävien koreografien ja ryhmien kanssa. Esim. ensi vuonna PDC esiintyy Helsingin Aleksanterin Teatterissa Tero Saarisen koreografiassa Overdosed Mood.
Ryhmän vetovastuusta siirtynyt Liisa Nojonen kiittää tanssijoitaan, ryhmän tukijoita ja yhteistyökumppaneita. Hän keskittyy nyt niin ikään Porissa toimivan tanssikoulunsa koulutuksen kehittämiseen. PDC:n tulevaisuudesta hän on positiivisin mielin. Liisa Nojonen kommentoi jo aiemmin Satakunnan Viikolle (20.5.14) siitä seuraavaa:
-PDC tanssii vahvasti jatkossakin. Työlleni on erinomaiset jatkajat.
Menestyksekkään ryhmän kuluneen kevään kohokohtiin lukeutui suuri Marjo Kuuselan koreografioima tanssikertomus Ronja Ryövärintytär, jossa ammattitanssijat esiintyvät yhdessä kymmenien tanssiopiskelijoiden kanssa. Kehuttu ryhmän juhlavuoden teos kirvoitti mm. Satakunnan Kansan kriitikon kynästä seuraavaa:

"Kekseliäässä toteutuksessa tanssi kohtaa mimiikan, kun kehojen kielet kertovat henkiöistä ja heidän välisistä suhteistaan. Runsaasta, osaavasta kaartista painuvat vahvimmin mieleen Riikka Tankan hurjalla tempolla käyskentelevä Undis sekä Mikko Lampisen karsimaattinen Matias [...]. Meri Tankan Ronja ja Atte Kilpisen Birk liitelevät lavalla höyhenenkevyesti ja ilmentävät yhteisissä kohtauksissaan kauniisti sitä, kuinka tunteet syvenevät lapsuuden vaihtuessa nuoruudeksi." (SK 29.4.14)

Ronja Ryövärintytär (kuva: Esa Kyyrö)

[IN ENGLISH:]
PDC Pori Dance Company has now the new artistic directors. The founder of the group and its leader of the last 25 years, choreographer Liisa Nojonen, has given her place to Mikko Lampinen and Riku Lehtopolku (both dancers and choreographers). They both have danced also in PDC Pori Dance Company, Riku Lehtopolku almost in its all productions. Both of them have created choreographies to the annual PDC Tanssikuu festival too. PDC, which annually has a seven male and six female dancers for different productions, continues coworking with not only remarkable Finnish but also internationally well known choreographers and dance groups. In 2015 PDC performs in Tero Saarinen's choreography Overdosed Mood (Aleksanterin Teatteri, Helsinki).
The ex-leader of the group, Liisa Nojonen, wants to thank her dancers, sponsors and coworkers. From now on she will concentrate into leading and developing her dance school in Pori, Finland. She feels positive about the future of PDC Pori Dance Company. As she commented in an interview by Satakunnan Viikko (May 20th 2014):
- PDC will be strong in the future too. I have excellent successors there.
The succesful group celebrated its 25 years journey in April performing with dozens of dance students in Marjo Kuusela's choreography Ronja the Robber's Daughter (based on the fantasy story Ronja Rövardotter by Astrid Lindgren). This acclaimed and loved performance was reviewed in Satakunnan Kansa too:

"In this clever performance dance meets mimicry, when body language tells about the characters and their relationships. The cast is large and skilled but the most memorable are Riikka Tankka's Undis (performed with a frenetic tempo) and Mikko Lampinen's charismatic Matias [...]. Meri Tankka's Ronja and Atte Kilpinen's Birk fly on the stage lightly as a feather and embody in their scenes beautifully how their feelings deepen when their characters grow up." (SK Apr 29th 2014)

PDC Tanssikuu -festivaali 2014: kepeitä unia ja syviä ajatuksia/ PDC Tanssikuu Festival 2014: Sweet Dreams and Deep Thoughts

(NOTE: ENGLISH TRANSLATION CAN BE FOUND BELOW THE FINNISH TEXT)

Jo useana keväänä järjestetty PDC Tanssikuu -festivaali keräsi n. viikko sitten tanssin ystävät kokemaan kansainvälisen ohjelmiston antia Porin Teatteriin. Esityksien joukossa oli niin kantaesityksiä kuin vierailevien tähtien taidonnäytteitä. Kolmipäiväisen tanssifestivaalin puitteissa juhlistettiin myös PDC Pori Dance Companyn 25. toimintavuotta.

Yksi esityksiä seuranneista oli Aasian modernin tanssin suurvaikuttaja Madam Wansoon Yook. Hän on seurannut PDC Pori Dance Companyn tanssijoita jo pidemmän aikaa.
- Meri [Tankka], Riikka [Tankka] ja Riku [Lehtopolku] olivat 10-12 vuotta vanhoja, kun he tulivat Koreaan esiintymään kansainvälisille lasten tanssifestivaaleille. Olen seurannut heidän kasvamistaan lavalla, Madam toteaa.
Madam Wansoon Yook muistelee ryhmän tanssijoiden alkutaivalta lämmöllä:
- Vaikka he olivat vasta lapsia, jopa niin nuorina he näyttivät jo taiteilijoilta. Liisa [Nojonen] on taiteilija ja myös HYVÄ opettaja.

Korean kulttuuriministeriön tuella festivaalin ohjelmistossa nähtiin tällä kertaa mm. viime vuoden SCF-festivaaleilla palkitun Hwa Suk Leen teos One Hundred and Eight. Tämä oli Hwa Suk Leen ryhmän ensimmäinen vierailu Euroopassa. Kuten PDC:n taiteellinen johtaja Liisa Nojonen huomauttaa Satakunnan Viikolle antamassaan haastattelussa (SV 8.4.2014), kansainvälinen yhteistyö on ollut hedelmällistä ja kohottanut Suomen tanssin tasoa sekä arvostusta. Madam Wansoon Yook on samoilla linjoilla:
- [PDC] tuo tätä taidetta meille ja me puolestaan heille, joten vaihtomme on ollut todella onnistunutta. Tänä vuonna meiltä Koreasta kutsuttiin mukaan kaksi koreografia, jotka on valittu todella hyvin.

Festivaalin ensimmäisenä iltana nähty suomalaisen Carl Knifin kantaesitys The Orchestra rakentui koreografin itsensä mukaan musiikilliselle ja liikkeelliselle leikittelylle. Knif halusi teoksessaan rinnastaa tanssiryhmän orkesteriin ja liikkeen musiikkiin. Tero Saarinen Companyn riveissä tanssinut Knif ei kuitenkaan tällä teoksellaan täysin voittanut Satakunnan Kansan kriitikko Mikko I. Eloa puolelleen. Kuten Elo teoksesta kirjoittaa (SK 15.4.2014): The Orchestra on viihdyttävä ja oivaltava leikki tanssin ja musiikin suhteesta, mutta syvällisempiä tasoja teoksesta on turha etsiä.

Ensimmäisen illan ohjelmistosta kriitikkoon tekivät suuremman vaikutuksen korealaisen Yang Hee Chon Mumbling Desert sekä Israelista Alankomaiden kautta saapuneen Sagi Grossin One Charming Night. Yang Hee Cho voitti viime vuonna SCF:n Grand Prix -palkinnon sekä saman festivaalin parhaan tanssijan palkinnon. Elo kirjoittaakin, että [tanssijan] jokainen lihas on kuin oma, itsenäinen roolihenkilönsä tämän sooloteoksessa. Hän kehuu teoksen olevan vaikuttava esimerkki korealaisen tanssitaiteen korkeasta osaamisesta ja pienimpiin yksityiskohtiin ulottuvasta tarkkuudesta.

The Orchestran tavoin myös PDC Tanssikuun toisena päivän uudelleen nähty Sagi Grossin One Charming Night vääntää Elon mukaan draama- ja syvyyslukemia vielä Mumbling Desertistäkin pykälän isommalle. Identiteetin muodostumiseen liittyvä teos käsittelee ulkomaalaisen asemaa Euroopassa. Kuten Elo havainnoi: [siinä] tanssijoiden liikekieli on raskasta ja painokasta, täysin vailla pyrkimystä silmiä hivelevään estetiikkaan. Sormella osoittelu ja vimmainen huitominen ovat tehokeinoja, jotka saavat katsojankin kavahtamaan.

Alkujaan eri tanssijoiden tanssima One Charming Night sai nyt kantaesityksensä Suomessa PDC:n tanssijoiden voimin. Teos vaikutti myös Madam Wansoon Yookiin.
- Sen liikkeet olivat hyvin voimakkaita. Me emme [koskaan ennen] ole kuulleet tätä tarinaa ja on hyvin tärkeää saada kuulla siitä. Teoksen liikekieli antoi minulle hyvin voimakkaan tunteen. Siinä oli humaaniutta ja jotakin surullista, hän kuvailee.

PDC Tanssikuun toisen illan kohokohtiin kuului korealaisen Hwa Suk Leen One Hundred and Eight, josta Satakunnan Kansan Mikko I. Elo kirjoittaa mm. seuraavaa (SK 16.4.2014): Vaikuttavan esityksen dynamo on Hwa Suk Leen lavapreesens. Hallitut pienet eleet ja liikkeet ilmaisevat enemmän kuin tunnin akrobaattinen huhkiminen.

Tanssikuun toisen illan ohjelmassa oli lisäksi venäläistaituri Vladimir Varnavan tanssima ja luoma sooloteos Dream Caused by the Flight. Vaikka teos oli luonteeltaan aivan toista maata korealaisesityksen kanssa, sekin valloitti. Kuten Mikko I. Elo kirjoittaa: Taitava venäläinen venyy niin huimaan akrobatiaan kuin ilmeikkääseen mimiikkaan, eikä esityksestä vauhtia puutu. Lopussa uni lentoonlähdöstä taitaa päättyä karuun herätykseen, mutta päällimmäisenä katsojan mieleen jää silkka liikkeen ilo.

Tanssikuun huikean esityskimaran päätti aiemmista vuosista tuttuun tapaan Tanssin Gaala, jossa nähtiin lisää kansainvälisten vieraiden esityksiä sekä kotimaista osaamista. Kiitos kaikille mukana olleille!

HUOM! Tulossa pian: Ronja Ryövärintytär!



IN ENGLISH:

PDC Tanssikuu 2014 Festival

About a week ago we ended this spring's PDC Tanssikuu festival, which has gathered dance fans on many years to Pori Theater to experience our international program. Now the festival offered both premieres and performances from talented guest stars. These three festival days were also a celebration of PDC Pori Dance Company's 25th year.

Among the audience was the great lady of the Asian modern dance scene, Madam Wansoon Yook. She has followed PDC Pori Dance Company's members for a long time.
- Meri [Tankka], Riikka [Tankka] and Riku [Lehtopolku] were 10-12 years old when they came to Korea to perform, when there was a children's international festival. I watched them growing up on the stage, Madam says.
Madam Wansoon Yook remembers these dancers' early years warmly:
- Even though they were children, they already looked like they were artists. Liisa [Nojonen] is really an artist and also a GOOD teacher.

The Korean Ministry of Culture helped to bring Korean performers to this festival again. At this time one of these performers was SCF awarded choreographer Hwa Suk Lee with his choreography One Hundred and Eight. He and his group of dancers were visiting in Europe now for the very first time. As PDC Pori Dance Company's Artistic Director Liisa Nojonen tells in the interview for Satakunnan Viikko (SV Apr 8th 2014), this international collaboration has been fruitful and leveled up Finnish dance and made it more respected. Madam Wansoon Yook has similar thoughts:
- [PDC] brings this art to us and also we bring it to them, so our exchange has been really succesful. This year two dance choreographers [from Korea] were invited to here and they were chosen so well.

The first festival day offered a premiere (The Orchestra) from a Finnish choreographer Carl Knif. Mr. Knif himself explained that his choreography was built on musical and kinetic playing. He wanted to make the dance group be like an orchestra and the movements like music. Mr. Knif, who has also danced in Tero Saarinen Company, didn't quite win Mikko I. Elo, the critic of Satakunnan Kansa, on his side with this piece. As Mr. Elo writes (SK Apr 15th 2014): The Orchestra is an entertaining and insightful play of the relationship of dance and music but it won't give you anything deeper.

From the first day's program Mr. Elo found the best the choreographies by Korean Yang Hee Cho (Mumbling Desert) and Sagi Gross (One Charming Night), who is originally from Israel but has lived a long time in the Netherlands. Yang Hee Cho won in 2013 the Grand Prix of SCF festival and was also chosen as the best dancer of this same festival. Mr. Elo points out how each of the dancer's muscles seem to be like a different character in this solo dance. The critic praises Mumbling Desert: It's an impressive example of the high quality of the Korean dance art and detailed precision.

Both Sagi Gross' One Charming Night and Carl Knif's The Orchestra were seen again on the second festival day. Mikko I. Elo finds Mr. Gross' choreography even deeper and more dramatic than Yang Hee Cho's Mumbling Desert. One Charming Night is related to identity forming and the difficulties of being a foreigner in Europe. As Mr. Elo writes: [in it] dancers have heavy movements, moves without an aspiration to be esthetically beautiful. There's pointing fingers and outbursts which can give shivers even to an audience member.

One Charming Night was originally performed by other dancers but now it was premiered in Finland with PDC Pori Dance Company members. The choreography touched also Madam Wansoon Yook.
- Its movements are very powerful. We never heard about the story [before] but it's very important to know about it. The movement gave me a very strong feeling. There's humanity and something sad in it, she says.

One of the great moments of The PDC Tanssikuu 2014 Second show was Korean Hwa Suk Lee's One Hundred and Eight. Mr. Elo writes about it (SK Apr 16th 2014): The dynamo of this impressive performance is the presence of Hwa Suk Lee. The small and controlled movements express more than a hour's acrobatic wiggle and waggle.

Russian talent Vladimir Varnava brought his solo choreography (Dream Caused by the Flight) also to the second festival day. Although the solo piece is very different when compared to the Korean performance, it was taken positively. As Mikko I. Elo writes: This talented Russian can wild acrobatics but also expressive mimicry and the performance doesn't have a lack of speed. In the end the dream of flying is perhaps interrupted by a rough awakening but still the viewer can think nothing else but the joy of moving.

The festival ended with Dance Gala, like many times before. The Gala offered both international guest performances and Finnish dance art. We wish to thank everybody involved!

Note! Coming soon: Ronja Ryövärintytär - Ronja the Robber's Daughter!

Hetkien vaellus otti yleisönsä/ Hetkien vaellus took its audience

[NOTE: English translation after the Finnish part.]

Kuva/photo: Liisa Nojonen
Viime perjantaina, eli 7.2.14, kantaesityksensä saanut Jorma Uotisen koreografia Hetkien vaellus otettiin vastaan positiivisesti. Teos esitettiin osana Katedraali soi -musiikkitapahtumaa Turussa. Taitelijaprofessori ja koreografi Uotisen uutuusteos oli etukäteen huomioitu mm. laajalevikkisen Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla. Hetkien vaellus esitettiin tavanomaisesta poiketen Turun Tuomiokirkossa. Mutta kuten Uotinen itse asiaa Helsingin Sanomissa (7.2.14) kommentoi: ”Tuomiokirkko tuntui heti itsestään selvältä paikalta niin musiikin kuin vaellusteeman suhteen.”

Turun Sanomien kriitikko Kaisa Kurikka totesi (9.2.2014) esityksen saaneen aikaan voimakkaan kokemuksen. Hän kehui myös nuoren urkutaiteilija Pétur Sakarin lahjakkuutta. Sakari vastasi tanssiteoksen äänimaailmasta. Kuten Kurikka kirjoitti musiikista: ”Katedraali soi muhkean täyteläisesti ja taidokkaasti, mutta myös vienon herkästi.”

Länsi-Suomen kolumnisti Matti Pursiheimo huomioi uutuusteosta (15.2.) mm. seuraavin sanoin: "Esityksen aiheuttamat ensimmäiset kylmät väreet menivät selkää pitkin tulitaiteilija Antti Nergin tullessa keskikäytävää lähes pimennettyyn kirkkoon. Elävän tulen häilyvät leiskahdukset sekä varjot seinillä ja holveissa veivät ajatukset vuosisatojen taakse aikaan ennen sähkövaloja."

Teos yhdisteli musiikin ja tanssin lisäksi Fernando Pessoan runoutta. Turun Sanomien kriitikko ihaili PDC Pori Dance Companyn tanssijoiden, Meri Tankan, Riikka Tankan, Mikko Lampisen ja Riku Lehtopolun, liikekieltä ja taidokkuutta – he sopivat hänen mukaansa Uotisen veistokselliseen liikkeeseen upeasti. Liikesommittelussa korostuvat linjakkuus ja jatkuvuus, joita rytmittävät sekä tehokkaat pysähtymiset että vaativat nostot. Teos kaikkine osineen käsittelee ikiaikaisia teemoja ihmisen vaelluksesta.

Vaikka Hetkien vaellus sai kantaesityksensä juuri Turun Tuomiokirkossa, se on alkujaan suunniteltu niin, että teosta on mahdollista esittää myös muualla.


IN ENGLISH:
On last Friday, Feb the 7th 2014, Jorma Uotinen's choreography Hetkien vaellus (Passagem das horas) was performed the very first time for the public and it got a positive response. The piece was performed on Katedraali soi music festival in Turku, Finland. Before that Jorma Uotinen, who is both Professor of Arts and a choreographer, was noticed with this new work also in the popular Helsingin Sanomat newspaper. Hetkien vaellus was performed in a slightly unusual place – Turku Cathedral. However, as Mr. Uotinen himself commented to Helsingin Sanomat (Feb 7th 2014): ”It felt like this Cathedral was the right place from the beginning, because of the music and the theme of the piece.”

Critic Kaisa Kurikka from Turun Sanomat wrote (Feb 9th 2014) that Hetkien vaellus gave a strong experience for its audience. She also praised the talent of Pétur Sakari, the young organist, who was responsible of the sound-scape of this dance piece. As Kurikka wrote about the music: ”The Cathedral was both full of skillfully played massive sounds but also delicate music.”

Columnist Matti Pursiheimo from Länsi-Suomi wrote of this new piece: "The first (positive) chills came from fire artist Antti Nerg's entrée. His living fire cause a play of shadows and lights on the walls of the cathedral, a play that takes you back in time centuries ago, in time without electric lights."

The piece had different elements together: music, dance and poetry by Fernando Pessoa. Ms. Kurikka was fascinated by the talent and moves of PDC Pori Dance Company dancers. She wrote that Meri Tankka, Riikka Tankka, Mikko Lampinen and Riku Lehtopolku are excellent dancers to perform Mr. Uotinen's statuesque moves. The dance itself had harmony and continuity which were paced with effective stops and demanding lifts. This dance piece deals with the age-old themes of the journey of a man.

Although Hetkien vaellus had its premiere in Turku Cathedral, the piece is structured in a way that makes it possible to be performed also elsewhere.


EDIT 6.3.2014

Svengaten kohti joulua/ Swinging Christmas Wishes

Kuva/Photo: Esa Kyyrö

(SCROLL DOWN FOR ENGLISH TRANSLATION, PLEASE)
Marraskuun 24. on päivä, jolloin PDC Pori Dance Company tuo Porin Promenadikeskuksen lavalle swengaavan jazzkonserttinsa. Ryhmän joulukonsertin muita esiintyjiä ovat Tanssikoulu Liisa Nojosen EK-luokat, Espoo Jazz Trio ja ihastuttavat laulajat Anastasia Trizna sekä Helena Lindgren. Näyttämölle saapuu myös rakastettu tanssimaestro Jorma Uotinen, joka juontaa show'n ja saattaa myös hieman laulaa.

Kuten PDC Pori Dance Companyn johtohahmo Liisa Nojonen toteaa Satakunnan Viikon haastattelussa (SV 8.10.13), kiireisten esiintyjien saaminen yhteen ei ollut helppoa.
- [M]utta olen erittäin tyytyväinen ohjelmaamme, hän kertoo.
Muiden illan esiintyjien lisäksi hän kehuu laulajia, sekä Anastasia Triznaa, joka valmistui Pietarin taideakatemiasta näyttelijäksi ja laulajaksi vuonna 2008, että Helena Lindgreniä, joka on ollut mukana mm. Piukkojen paikkojen teatteriversiossa Marilyn Monroen ikoniseksi tekemässä Sugar Kanen roolissa.

Tässä konserttinäytöksessä PDC Pori Dance Companyn rivit ovat aiempiin poiketen erilaiset. Tanssijat Riku Lehtopolku ja Mikko Lampinen ovat molemmat kiinnitettyinä muihin produktioihin, Lehtopolku Lahden kaupunginteatterin West Side Storyyn ja Lampinen Tero Saarisen tanssiryhmään. Heidän sijastaan lavalle nousee kolme uutta miestanssijaa, lahjakkaat Vladimir Varnava, Atte Kilpeläinen ja Kalle Lähde. Loisteliaan esityksen koreografioista vastaavat teatteri- ja jazz-tanssitaituri Pattie Obey, modernin tanssin kyky Russell Adamson ja River North Dance Chicagon taiteellinen johtaja Frank Chaves.

- Laadukkaan ohjelman ohessa on oiva mahdollisuus tavata ystäviä, yhteistyökumppaneita ja samalla nostaa malja joululle, Liisa Nojonen kertoo.

Liput swengaavaan konserttiimme ovat nyt saatavilla. Kysy lisää: + 358 400 590 392, + 358 2 633 4161 or pdc (at) poridancecompany.com


********


[IN ENGLISH]br> November the 24th is the day when PDC Pori Dance Company offers you a swinging jazz concert in Pori, Finland. The group gives this Christmas show with dance school Tanssikoulu Liisa Nojonen's students, Espoo Jazz Trio and lovely singers Anastasia Trizna and Helena Lindgren. The show has also the beloved dance maestro Jorma Uotinen, who will be hosting it and perhaps singing a little bit too.

As PDC Pori Dance Company's leader Liisa Nojonen says in the interview of Satakunnan Viikko's Vesa-Pekka Järvelä, it wasn't easy to get all these busy performers together.
- But now I'm extremely happy with what we can offer, she tells.
Among other performes she praises the singers, both Anastasia Trizna, who has graduated from St. Petersburg State Arts Academy as an actress and singer in 2008, and Helena Lindgren, who has been in many productions, including Finnish theatre version of Some Like It Hot reprising Marilyn Monroe's iconic role as Sugar Kane.

In this concert the lines of PDC Pori Dance Company are slightly different than earlier. Dancers Riku Lehtopolku and Mikko Lampinen are both attached into other projects, Lehtopolku in West Side Story (Lahti City Theatre) and Lampinen in Tero Saarinen's dance group. Instead of them there's now three new male performers, talented Vladimir Varnava, Atte Kilpeläinen and Kalle Lähde. The glamourous show will have choreographies from theatre and jazz dance master Pattie Obey, modern and contemporary dance master Russell Adamson and Artistic Director of River North Dance Chicago Frank Chaves.

- This Christmas show is a great spot to get together with your friends and colleagues, Liisa Nojonen says.

The tickets for the swinging jazz music and dance concert are available now. Ask more: + 358 400 590 392, + 358 2 633 4161 or pdc (at) poridancecompany.com

PDC Tanssikuun 2013 tunnelmia/ The Vibes of PDC Tanssikuu 2013

[In English after the Finnish text.]
Viikko sitten tiistai-illan näytökseen Porin Teatterissa huipentunut PDC Tanssikuu 2013 jätti tuskin ketään yleisöstään kylmäksi. Kuten oli luvattu, esityksistä välittyi paljon: elämän syke, hiljaisuus, kosketus ja intohimo. Iltojen kansainvälisesti korkeasta tasosta on osaltaan kiitettävä jälleen Korean kulttuuriministeriön ja The Modern Dance Promotion of Korean kanssa tehtyä yhteistyötä.

Tanssikuun 2013 ensimmäisen illan aloitti Jung Eun-Kimin koreografia Silence - ecneliS, joka tällä erää nähtiin Kati Aallon tanssimana. Tämän suomalaisen metsän inspiroiman soolokoregrafian viime vuonna esittänyt Riikka Tankka tanssi sen uudelleen Tanssikuun toisena iltana. Satakunnan Kansan toimittaja Mikko I. Eloa siteeraten, tanssijoiden ”tulkintojen vahvuuksia on tarpeetonta verrata, sillä kumpikin onnistuu välittämään teoksen vaatimat tuntemukset hiljaisuuden ja kaaoksen suhteesta.” (SK 27.3.2013)

Niin ikään sunnuntai-illan näytöksessä nähty Soulin kansainvälisen koreografiafestivaalin soolosarjan voittaja vm. 2012, Kim Boran laatima ja tanssima teos A Long Talk to Oneself, sai katsojilta kiitosta koskettavuudestaan. Illan päätteeksi järjestetyssä taiteilijoiden ja yleisön keskustelutilaisuudessa useampikin katsoja kertoi traagisia muistoja kerranneen teoksen liikuttaneen heidät kyyneliin asti. Mikko I. Elo kirjoitti Kim Boran rohkean teoksen ”ravisuttaneen kaikkein voimakkaimmin.” (SK 26.3.2013) Kuten Elo kuvaili: ”Viestin julki tuominen vaatii ponnistelua […]. Syntyy ajatus siitä, kuinka vaikeaa kipeiden, henkilökohtaisten asioiden jakaminen usein on.”

Silence – ecneliSin tapaan myös Geon Hyauk Jinin teos Accompany nähtiin sekä Tanssikuun aloitus- että toisena iltana. Spain Masdanza -festivaalin kansainvälisen koreografiakilpailun Grand Prix'n ja Soulissa koreografiafestivaalin juryn erikoispalkinnon viime vuonna voittanut Accompany sisältää määritelmän saman sydämen ja ajatusten jakamisesta. Geon Hyauk Jinin itsensä ja Han Sun Chunin täsmällisen tarkka yhteistyö lavalla sai suitsustusta mm. taiteilijaprofessori Jorma Uotiselta:
- Minua kiehtoo se, että molemmalla [tanssijalla] on jotakin, joka on eurooppalaiselle tai länsimaiselle ihmiselle vaikeaa saavuttaa liikkeessä, tämä huikea voimakkuus.
Geon Hyauk Jinin mukaan he olivat löytäneet oman tiensä, joka ei ollut aivan heidän opettajiensa antaman mallin mukainen, mutta heille se tanssijoina toimi.

Tanssikuun ensimmäisen illan päätösnumero, Mikko Lampisen sooloteos Juuri, jonka koreografi myös tanssi itse, kuvasi juurien levittämistä uusiin ulottuvuuksiin jatkuvasti eri utiliteettien avulla. Lampisen sinikasvoinen hahmo herätti keskustelua jälkeenpäin mm. juuri värinsä takia. Lampinen huomautti värillä olevan eri merkityksiä eri henkilöille. Hänen oma ajatuksensa sinisestä oli, että se liittyisi elämään ja veteen.

Maanantaina 25.3. ensi-iltansa saanut Liisa Risun teos Tyttö oli Mikko I. Elon mukaan leikkisä. Neljä blondeihin peruukkeihin puettua tanssijaa (Kati Aalto, Anna Nevala, Meri Tankka ja Riikka Tankka), kuvasi Bachin sävelin säestyksellä stereotyyppejä, joihin naiset asetetaan. Tytön ”matemaattisen tarkkojen liikeratojen” vastapainoksi illassa oli tarjolla myös toinen ensiesitys, Geon Hyauk Jinin Venus: A Blind Angle. Sen maailmaa Elo kuvasi mm. sanoin: ”Hidastetut, hallitut liikeradat luovat tuonpuoleisen tunnelman, joka ei tavitse tarinaa tuekseen. Tanssijoiden saumaton yhteispeli huokuu poikkeuksellista ykseyttä.” Venus: A Blind Anglen tanssijat olivat kaikki PDC Pori Dance Companyn riveistä.

Kolmipäiväisen festivaalin huipennus koettiin tiistaina 26.3., jolloin yleisöllä oli mahdollisuus kokea Liia Risun Tyttö sekä Geon Hyauk Jinin Venus: A Blind Angle uudelleen. Illan päätteeksi tarjolla oli vielä värikkyydessään ja elämänilossaan varsinaiseksi kevään ylistykseksikin tulkittava Riku Lehtopolun PDC:n tanssijoille luoma Ottan Tullal. Upea kokonaisuus siis jälleen kerran. PDC:n taiteellinen johtaja Liisa Nojonen kommentoi Tanssikuun tarjontaa jo aiemmin toteamalla:
- Suomen tanssitaiteelle tekee hyvää, kun saamme vierailevia tähtiä muista kulttuureista ja itse samalla pääsemme tutustumaan muiden tekemiseen. (Satakunnan Työ, 21.3.2013)



IN ENGLISH:

A week ago PDC Tanssikuu 2013 festival ended in Pori Theater, Pori Finland, and it probably left no one in the audience cold. As it was promised, the shows offered much: the beat of life, silence, a touch and passion. We must once again praise Korean Ministry of Culture and The Modern Dance Promotion of Korea for their participation to these high quality shows.

The first Tanssikuu 2013 night was started with Jung Eun-Kim's choreography Silence - ecneliS, which was seen performed by Kati Aalto. This piece, inspired by a Finnish forest, was performed earlier by Riikka Tankka, who reprised her performance of this solo piece on the second night of Tanssikuu 2013. Journalist Mikko I. Elo from Satakunnan Kansa wrote: "there's no need to compare the strenghts of [their] versions, because they both managed to forward feelings of the relations of chaos and silence." (SK 3-27-2013)

Another choreography on the first night of Tanssikuu 2013 was a winner of Seoul's international choreography festival 2012 (solos). Kim Bora's solo A Long Talk to Oneself was praised, because many found it very touching. In the discussion between the artists and the audience, which took place after the show, several audience members told that they had had tears in their eyes. A Long Talk to Oneself was full of tragical memories. Mikko I. Elo wrote of Kim Bora's brave piece that it "shook the viewer more than anything else." (SK 27.3.2013) As he put it: "Bringing up the issue takes a lot of effort [...]. The piece gives an idea how hard it often is to tell about touchy, personal issues."

Silence - ecneliS wasn't the only choreography which was seen both on the first and the second night of Tanssikuu 2013. Another one was Geon Hyuak Jin's Accompany. It had won Spain Masdanza festival's Grand Prix and the special award by the jury of Seoul's choreography festival 2012. Accompany was trying to define the word in terms of sharing the same heart and thoughts. The choreography was performed by Geon Hyuak Jin himself and Han Sun Chun. Their meticulous co-operation was pointed out by professor and choreographer Jorma Uotinen:
-What fascinates me is that both [dancers] have, something that is very difficult to find for an European or Western people to catch in movement, this amazing intensity.
Geon Hyuak Jin told he and his dancing partner had found their very own way to make it. It wasn't quite how their teachers had wanted them to do it but it worked for them.

The last performance of Tanssikuu 2013 first night was Mikko Lampinen's solo Juuri (Root). It pictured how a person can spread his roots all of time into new dimensions with different utilities. Afterwards it was discussed why for example Lampinen's character had a blue face. He pointed out that colours had a different meaning for different persons. However, the choreographer himself saw the blue colour as a colour of life and water.

On Monday (Mar 25h) Tanssikuu offered again new premieres. Liisa Risu's Tyttö (Girl) was in Mikko I. Elo's words "playful". Bach was played and four female dancers in blond wigs (Kati Aalto, Anna Nevala, Meri Tankka and Riikka Tankka) were representing stereotypes of women. "The mathematically exact movements" of Girl got somekind of an opposite from Geon Hyauk Jin's Venus: A Blind Angle. Of that Mikko I. Elo wrote: "Slow, controlled movements create unrealistic, almost non living atmosphere, which doesn't need a story to keep itself together. The dancers make seamless work together." All the dancers of Venus: A Blind Angle were from PDC Pori Dance Company.

The three day festival ended on Tuesday (Mar 26th), with Liisa Risu's Tyttö (Girl), Geon Hyauk Jin's Venus: A Blind Angle and Riku Lehtopolku's Ottan Tullal. Colourful and happy Ottan Tullal was a perfect end for the night, since it's spring time and Finnish nature will soon start to wake up after a long winter again. In general, these three fine nights gave a lot to the audience. As the artistic director of PDC Pori Dance Company told earlier in an interview:
- It has an good affect for Finnish dance art, when we have guests from other cultures and have a chance to see what others do. (Satakunnan Työ, 3-21-2013)

Loistokas vierailu Pietarissa/ Glorious visit in St. Petersburg

Pietarissa nyt viikonloppuna toista kertaa järjestetyn kansainvälisen tanssitapahtuman (The International Festival of Modern Choreographic Art "The North Capital") palkinnoista kirkkaimmat päätyivät Poriin. Suuruusluokaltaan mammuttimaiseksi (2700 tanssijaa) kasvaneeseen kilpailuun osallistuivat Porista sekä PDC Pori Dance Company että Tanssikoulu Liisa Nojonen yhteensä 11 teoksella. Näiden teosten koreografioista vastasivat tällä erää Liisa Nojonen, Pattie Obey, Takako Matsuda ja Frank Chaves (jonka teoksesta Grusin Suite nähtiin ote myös Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa kyseisen show'n seitsemännellä kaudella).

PDC Pori Dance Companyn ja Tanssikoulu Liisa Nojosen saamista palkinnoista kaikkiaan seitsemän oli ykkössijoista. Kolme esityksistä sijoittui toiselle sijalle ja yksi pronssisijalle. PDC:n Meri ja Riikka Tankka voittivat molemmat kaksi kultaa ja kaksi hopeaa nyky- ja jazztanssikategorioiden sooloissa ja duetoissa. Kaikkiaan kilpailuteoksia oli eri sarjoissa keskimäärin 30-50.

Pietarin kilpailussa tanssittiin mm. jazz-, moderni-, -nyky- ja showtanssin kategorioissa. Upea kilpailu järjestettiin 1700-luvun puolivälissä rakennettuun Anichkov Palaceen kuuluvassa modernissa Karnaval -konserttitilassa.



IN ENGLISH: The International Festival of Modern Choreographic Art "The North Capital" was held in St. Petersburg Mar 1st - Mar 3rd 2013 for the second time. Several of its best prizes went to Pori, Finland. The festival had grown a lot bigger (there was 2700 dancers) this year. PDC Pori Dance Company and Tanssikoulu Liisa Nojonen (dance school), both from Pori, showed their skills there with 11 different choreographies. Their choreographers were Liisa Nojonen, Pattie Obey, Takako Matsuda and Frank Chaves (from whose Grusin Suite PDC Pori Dance Company gave a glimpse also in Tanssii tähtien kanssa [Dancing with the Stars Finland] in December 2012).

PDC Pori Dance Company and Tanssikoulu Liisa Nojonen's young dancers won seven first prizes. Three of their performances won a second prize and one came as third. PDC's Meri and Riikka Tankka won both two first prizes and two second prizes in modern and jazz dance categories. In general there was 30-50 pieces in each dance category.

In this competition of St. Petersburg dancers were competiting in jazz, modern and show dance categories. The brilliant festival was held in Karnaval Concert Hall, which belongs to beautiful Anichkov Palace.