Kansainvälinen PDC Tanssikuu Porissa - vierailijoita Aasian tanssin huipulta

Teksti:
Harald Birger Olausen

"Keskinkertaisuuteen, tai siihen mihin tietää pystyvänsä, ei pidä tyytyä, vaan on uskaltauduttava ottamaan haasteita ja riskejä - ilman niitä taiteessa ei tapahdu mitään."
Palkittu tanssija-koreografi
Liisa Nojonen
Pori Dance Companyn taiteellinen johtaja



Miten on mahdollista, että yhdestä ja samasta maaseutukaupungin tanssikoulusta on syntynyt joka vuosikymmen suomalaisen tanssitaivaan tähtikartastoon yksi voimakas ja omaperäinen tulkitsija ja tanssin uudistaja, ja vielä mies? Tero Saarista, Mikko Lampista ja uutena tulokkaana Riku Lehtopolkua yhdistää Pori ja Liisa Nojosen palkittu ja kansainvälistä mainetta niittänyt tanssikoulu, jonne jokaisella heistä on hyvät ja toimivat kaveri– ja yhteistyösuhteet vielä tänäänkin keskenään ja etenkin Jorma Uotiseen, joka on Nojosen ystävä ja innoittaja ja monessa hyvässä tanssihankkeessa myös tervetullut yhteistyökumppani.

Nojonen aloitti Cygnaeuksen koululla vuonna 1979 kolmen opettajan ja 275 oppilaan voimin. Koulu on merkinnyt suomalaisessa tanssissa usein synonyymiä tinkimättömälle laadulle, teknisen osaamisen kunnioittamiselle ja eteenpäin pyrkivälle yrittämisen ja näyttämisenhalulle.

Porissa Liisa Nojosen kutsusta on käynyt opettamassa ja tekemässä koreografioita niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin tanssin huippunimiä, kuten esimerkiksi Pattie Obey, Jorma Uotinen, Willian Spencer, Ray Tadio, Marjo Kuusela, Tero Saarinen, Tomi Kitti, Lynda Martha, Frank Chaves ja Gus Giordino.

Huhtikuun alussa kansainvälisessä PDC Tanssikuussa nähdään Porin teatterissa millaisiin mittoihin tämä vuonna 1979 alkanut Liisa Nojosen loputun tanssiunelma on tänään kasvanut, kun Porin valtaa kolmeksi päiväksi nykytanssin tuoreita huippuja niin koti- kuin ulkomailtakin tuhansien tanssiin ystävien iloksi.

Vierailijoita aina Aasian tanssin huipulta asti
Nyt neljättä kertaa järjestettävässä PDC tanssikuussa on riittänyt festivaalin taiteellisella johtajalla, Liisa Nojosella, ja hänen taustajoukoillaan paljon työtä. PDC - Pori Dance Companyn kansainvälinen yhteistyö tuo festivaaleille kolme Suomi - Korea kantaesitystä. Kiinnostavia vieraita, kaksi suomalaista kantaesitystä, koskettavia hetkiä, tanssin iloa sekä huippuvierailuja.

PDC:n kevään 2012 produktioiden tulkinnoista vastaavat Kati Aalto, Ima Iduozee, Jaakko Kulmala, Mikko Lampinen, Riku Lehtopolku, Jouni Majaniemi, Sam Vaherlehto, Riikka ja Meri Tankka, Joung-Hwa Lee, Ah-Reum Seoung sekä Hee-Jin Park.

Kolme iltaa tanssia
Festivaali kostuu kolmen tanssi-illan sarjasta, jonka aloittaa sunnuntaina 1.4. Mikko Lampisen Almost There, Joung-Hwa Leen Beyond Hangeul sekä Jouka Valkaman Saarrettu Huone. Maanantaina 2.4. ovat vuorossa Jouka Valkaman Saaretun Huoneen toinen esitys, Riku Lehtopolun Ottan Tullal sekä korealaisten vierailijoiden Transformed Sense. Festivaali päättyy komeasti Jorma Uotisen juontamaan tanssigaalaan tiistaina 3.4., jolloin nähdään toiseen kertaan korealaisten vierailijoiden Transformed Sense sekä Riku Lehtopolun Ottah Tullal. Illan aikana Suomen ensi-illan saa lisäksi Mikko Lampisen Bound till Beyond.

PDC:n takana voimakas ja persoonallinen tahtonainen sekä hyvät kansainväliset suhteet
Liisa Nojosen tanssikoululla riittää energiaa ja virtaa viedä eteenpäin tanssinharrastusta porilaisille. Vuodesta 1989 PDC:stä on vastannut oma yhdistys Keho liikkeessä ry. Nojosen hyvät kansainväliset suhteet ovat olleet yksi syy menestykseen, mutta on kyseessä myös kovasta yrittämisestä syntyvä osaaminen ja tinkimätön laaduntarkkailu, jos on uskomista Nojosen ystävää, Chicagon Illinoisista ja Gus Giordano Dance Companyssa tanssinutta Pattie Obeyta, joka kuvailee Liisaa opettajana hyvin samanlaiseksi kuin itseään. Molemmat ovat hänen mukaansa voimakkaita naisia ja persoonallisuuksia. Obey sanoo Liisan tietävän kuka hän on ja pitävän itsestään sellaisena kuin on. Obey kehuu myös Liisan johtamaa PDC:tä:
- Pori Dance Company on ryhmä, joka voi esiintyä missä vain, koska sillä on hyvin monipuolinen ohjelmisto ja tanssijat tekevät monenlaisia juttuja. Jazztanssin ja nykytanssin lisäksi he pystyvät myös helposti esittämään klassista balettia.

Taitavat miestanssijat Nojosen vahvoina valtteina
Mitä suomalainen tanssi olisi ilman Pariisissa vaikuttavaa Carolyn Carlssonia sekä porilaisia Jorma Uotista ja Tero Saarista. Myös koulun nuoremman polven kasvatti ja tulevaisuuden tanssilahjakkuus Mikko Lampinen kävi Carlssonin opissa Pariisissa ennen kuin meni ensin Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmään ja palasi sieltä Tero Saarinen Companyn kautta Pori Dance Companyyn.

Tanssiwelho Uotinen
Jokainen heistä on omalaatuisensa ja toisistaan poikkeavalla tavalla vahva miestanssija, joita yhdistää Liisa Nojosen tarkoin hankittu tinkimättömyys ja suoraselkäinen asenne tanssia kohtaan sekä tuloksellinen yhteistyö Jorma Uotisen kanssa. Uotinen teki Tero Saariselle kansainväliseen tanssikilpailun voittaneen B12-sooloteoksen sekä koskettavan miniteoksen, Huudon, Mikko Lampiselle.

Tinkimätöntä tanssinäkemystä ja ennakkoluulotonta taituruutta
Jorma Uotisen vaikutus suomalaisen tanssin kenttään ja porilaiseen tanssiin on ollut käänteentekevä mullistaen aikoinaan kokonaisen sukupolven tavan hahmottaa tanssin ja teatterin maailmaa Loputtomalla Arvoituksellaan, joka pyöri pitkään lähes tuhat katsojaa vetäneellä Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä loppuunmyytynä, mutta aivan erityisesti se on vaikuttanut, ja päinvastoin, Liisa Nojosen tanssijoihin mm. Mikko Lampiseen, jonka ihmisenlämmin radikaali tanssiestetiikka on yhtä tinkimättömällä tavalla tulevaisuutta ennakoivaa, kuin Jorma Uotisen lähes kymmenen vuoden työrupeaman jälkeen Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmälle jäähyväisiksi valmistamien esitysten Viimeinen sähke, ja silloisia tanssikriitikoita liialla ajankohtaisuudellaan ja puhuttelevuudellaan häirinnyt 1991-tanssiteos. Siinä Uotisen näyttämöllinen taikalaatikko järisytti porvarillista unviersumia penkomalla suomalaisen mielikuvituksen aidointa puolta: synkkää suvaitsemattomuutta.

Yleisölle avoimet tanssiharjoitukset
Yleisölle järjestetyissä avoimissa harjoituksissa PDC harjoittelee vimmatusti viime hetkiin saakka huhtikuun alussa ensi-iltansa saavaa tanssikoulun oman kasvatin ja Jorma Uotisen läheisenä työkaverina tunnetun Riku Lehtopolun uutta, iholle asti kutinana tuntuvaa 45-minuutin mittaista Ottan Tullal -esitystä, joka on fyysisesti vaativa ja hengästyttävä minileikki nuoresta ystävyydestä, jossa hyppivän leikillisyyden hikikarpaloiden läpi paistaa kukkaansa millä hetkellä tahansa puhkeava eroottinen viattomuus, joka viipyilee aavistuksenomaisina vihjeinä esityksessä hiljaa takaraivoon tykittävänä intialaisvaikutteisena maailmanmusiikkina, ihan kuin sen olisi valmistanut ensimmäisten aamuauringonsäteiden poiskuivaama kaste.

Koirakin mukana
Rikun tanssin liikekieli on sekä silmät avartavaa ja hiljaa sisältäpäin puhuttelevaa hyppimistä ja pomppimista että välillä taas kaunista ja vetävää, jopa syvältä koskettavaa hiljaisuutta, joka avaa sielun syvimmät syöverit. Kati Aalto ja Meri sekä Riikka Tankka, Jouni Marjaniemi ja Mikko Lampinen saavat esityksessä samat liikkeet näyttämään aina erilaisilta yhdessä. Siitä syntyy esityksen hienovireisesti puhutteleva runollisuus, jonka rauhan rikkoo vain hauskalla tavalla esityksessä mukana oleva Rikun löytämä tanssijakoira;
-Löysin sopivan Collien Porin Agilitystä mukaan esitykseeni. Koira on mukana kolmessa kohtauksessa. Koira tanssii kulkukoiran roolin. Se on hyvin valloittava ja yksinkertainen. Se edustaa myös lohtua. Koira vaan on. Siihen voi luottaa ja se on aina tyytyväinen. Esityksen lopussa monsuunisade kastelee koiran ja se on samalla sekä koiran että esityksen symbolinen puhdistautuminen kaupunkien kiireistä.

Kansainvälinen PDC Tanssikuu Porin teatterissa 1. - 3.4.2012.
Festivaalin päätösgaalan 3.4. juontaa Jorma Uotinen
Lisätiedot: www.poridancecompany.com