[In English after the Finnish text.]
Viikko sitten tiistai-illan näytökseen Porin Teatterissa huipentunut PDC Tanssikuu 2013 jätti tuskin ketään yleisöstään kylmäksi. Kuten oli luvattu, esityksistä välittyi paljon: elämän syke, hiljaisuus, kosketus ja intohimo. Iltojen kansainvälisesti korkeasta tasosta on osaltaan kiitettävä jälleen Korean kulttuuriministeriön ja The Modern Dance Promotion of Korean kanssa tehtyä yhteistyötä.
Tanssikuun 2013 ensimmäisen illan aloitti Jung Eun-Kimin koreografia Silence - ecneliS, joka tällä erää nähtiin Kati Aallon tanssimana. Tämän suomalaisen metsän inspiroiman soolokoregrafian viime vuonna esittänyt Riikka Tankka tanssi sen uudelleen Tanssikuun toisena iltana. Satakunnan Kansan toimittaja Mikko I. Eloa siteeraten, tanssijoiden ”
tulkintojen vahvuuksia on tarpeetonta verrata, sillä kumpikin onnistuu välittämään teoksen vaatimat tuntemukset hiljaisuuden ja kaaoksen suhteesta.” (SK 27.3.2013)
Niin ikään sunnuntai-illan näytöksessä nähty Soulin kansainvälisen koreografiafestivaalin soolosarjan voittaja vm. 2012, Kim Boran laatima ja tanssima teos A Long Talk to Oneself, sai katsojilta kiitosta koskettavuudestaan. Illan päätteeksi järjestetyssä taiteilijoiden ja yleisön keskustelutilaisuudessa useampikin katsoja kertoi traagisia muistoja kerranneen teoksen liikuttaneen heidät kyyneliin asti. Mikko I. Elo kirjoitti Kim Boran rohkean teoksen ”
ravisuttaneen kaikkein voimakkaimmin.” (SK 26.3.2013) Kuten Elo kuvaili: ”
Viestin julki tuominen vaatii ponnistelua […]. Syntyy ajatus siitä, kuinka vaikeaa kipeiden, henkilökohtaisten asioiden jakaminen usein on.”
Silence – ecneliSin tapaan myös Geon Hyauk Jinin teos Accompany nähtiin sekä Tanssikuun aloitus- että toisena iltana. Spain Masdanza -festivaalin kansainvälisen koreografiakilpailun Grand Prix'n ja Soulissa koreografiafestivaalin juryn erikoispalkinnon viime vuonna voittanut Accompany sisältää määritelmän saman sydämen ja ajatusten jakamisesta. Geon Hyauk Jinin itsensä ja Han Sun Chunin täsmällisen tarkka yhteistyö lavalla sai suitsustusta mm. taiteilijaprofessori Jorma Uotiselta:
- Minua kiehtoo se, että molemmalla [tanssijalla] on jotakin, joka on eurooppalaiselle tai länsimaiselle ihmiselle vaikeaa saavuttaa liikkeessä, tämä huikea voimakkuus.
Geon Hyauk Jinin mukaan he olivat löytäneet oman tiensä, joka ei ollut aivan heidän opettajiensa antaman mallin mukainen, mutta heille se tanssijoina toimi.
Tanssikuun ensimmäisen illan päätösnumero, Mikko Lampisen sooloteos Juuri, jonka koreografi myös tanssi itse, kuvasi juurien levittämistä uusiin ulottuvuuksiin jatkuvasti eri utiliteettien avulla. Lampisen sinikasvoinen hahmo herätti keskustelua jälkeenpäin mm. juuri värinsä takia. Lampinen huomautti värillä olevan eri merkityksiä eri henkilöille. Hänen oma ajatuksensa sinisestä oli, että se liittyisi elämään ja veteen.
Maanantaina 25.3. ensi-iltansa saanut Liisa Risun teos Tyttö oli Mikko I. Elon mukaan
leikkisä. Neljä blondeihin peruukkeihin puettua tanssijaa (Kati Aalto, Anna Nevala, Meri Tankka ja Riikka Tankka), kuvasi Bachin sävelin säestyksellä stereotyyppejä, joihin naiset asetetaan. Tytön ”
matemaattisen tarkkojen liikeratojen” vastapainoksi illassa oli tarjolla myös toinen ensiesitys, Geon Hyauk Jinin Venus: A Blind Angle. Sen maailmaa Elo kuvasi mm. sanoin: ”
Hidastetut, hallitut liikeradat luovat tuonpuoleisen tunnelman, joka ei tavitse tarinaa tuekseen. Tanssijoiden saumaton yhteispeli huokuu poikkeuksellista ykseyttä.” Venus: A Blind Anglen tanssijat olivat kaikki PDC Pori Dance Companyn riveistä.
Kolmipäiväisen festivaalin huipennus koettiin tiistaina 26.3., jolloin yleisöllä oli mahdollisuus kokea Liia Risun Tyttö sekä Geon Hyauk Jinin Venus: A Blind Angle uudelleen. Illan päätteeksi tarjolla oli vielä värikkyydessään ja elämänilossaan varsinaiseksi kevään ylistykseksikin tulkittava Riku Lehtopolun PDC:n tanssijoille luoma Ottan Tullal. Upea kokonaisuus siis jälleen kerran. PDC:n taiteellinen johtaja Liisa Nojonen kommentoi Tanssikuun tarjontaa jo aiemmin toteamalla:
- Suomen tanssitaiteelle tekee hyvää, kun saamme vierailevia tähtiä muista kulttuureista ja itse samalla pääsemme tutustumaan muiden tekemiseen. (Satakunnan Työ, 21.3.2013)
IN ENGLISH:
A week ago PDC Tanssikuu 2013 festival ended in Pori Theater, Pori Finland, and it probably left no one in the audience cold. As it was promised, the shows offered much: the beat of life, silence, a touch and passion. We must once again praise Korean Ministry of Culture and The Modern Dance Promotion of Korea for their participation to these high quality shows.
The first Tanssikuu 2013 night was started with Jung Eun-Kim's choreography Silence - ecneliS, which was seen performed by Kati Aalto. This piece, inspired by a Finnish forest, was performed earlier by Riikka Tankka, who reprised her performance of this solo piece on the second night of Tanssikuu 2013. Journalist Mikko I. Elo from Satakunnan Kansa wrote: "
there's no need to compare the strenghts of [their] versions, because they both managed to forward feelings of the relations of chaos and silence." (SK 3-27-2013)
Another choreography on the first night of Tanssikuu 2013 was a winner of Seoul's international choreography festival 2012 (solos). Kim Bora's solo A Long Talk to Oneself was praised, because many found it very touching. In the discussion between the artists and the audience, which took place after the show, several audience members told that they had had tears in their eyes. A Long Talk to Oneself was full of tragical memories.
Mikko I. Elo wrote of Kim Bora's brave piece that it "shook the viewer more than anything else." (SK 27.3.2013) As he put it: "Bringing up the issue takes a lot of effort [...]. The piece gives an idea how hard it often is to tell about touchy, personal issues."
Silence - ecneliS wasn't the only choreography which was seen both on the first and the second night of Tanssikuu 2013. Another one was Geon Hyuak Jin's Accompany. It had won Spain Masdanza festival's Grand Prix and the special award by the jury of Seoul's choreography festival 2012. Accompany was trying to define the word in terms of sharing the same heart and thoughts. The choreography was performed by Geon Hyuak Jin himself and Han Sun Chun. Their meticulous co-operation was pointed out by professor and choreographer Jorma Uotinen:
-What fascinates me is that both [dancers] have, something that is very difficult to find for an European or Western people to catch in movement, this amazing intensity.
Geon Hyuak Jin told he and his dancing partner had found their very own way to make it. It wasn't quite how their teachers had wanted them to do it but it worked for them.
The last performance of Tanssikuu 2013 first night was Mikko Lampinen's solo Juuri (Root). It pictured how a person can spread his roots all of time into new dimensions with different utilities. Afterwards it was discussed why for example Lampinen's character had a blue face. He pointed out that colours had a different meaning for different persons. However, the choreographer himself saw the blue colour as a colour of life and water.
On Monday (Mar 25h) Tanssikuu offered again new premieres. Liisa Risu's Tyttö (Girl) was in Mikko I. Elo's words "
playful". Bach was played and four female dancers in blond wigs (Kati Aalto, Anna Nevala, Meri Tankka and Riikka Tankka) were representing stereotypes of women. "
The mathematically exact movements" of Girl got somekind of an opposite from Geon Hyauk Jin's Venus: A Blind Angle. Of that Mikko I. Elo wrote: "
Slow, controlled movements create unrealistic, almost non living atmosphere, which doesn't need a story to keep itself together. The dancers make seamless work together." All the dancers of Venus: A Blind Angle were from PDC Pori Dance Company.
The three day festival ended on Tuesday (Mar 26th), with Liisa Risu's Tyttö (Girl), Geon Hyauk Jin's Venus: A Blind Angle and Riku Lehtopolku's Ottan Tullal. Colourful and happy Ottan Tullal was a perfect end for the night, since it's spring time and Finnish nature will soon start to wake up after a long winter again. In general, these three fine nights gave a lot to the audience. As the artistic director of PDC Pori Dance Company told earlier in an interview:
- It has an good affect for Finnish dance art, when we have guests from other cultures and have a chance to see what others do. (Satakunnan Työ, 3-21-2013)
